Pikainen käynti lähikaupassa tarkoituksena ostaa vain kananmunia.  Mutta eihän niitä ollut. Onko lintuinfluenssan vaikutusta vai siitä pelottelun vuoksi saanut ihmiset hamstraamaan, tiedä häntä, mutta tyhjät olivat hyllyt.

Pisti vähän miettimään. Aikomuksena oli paistaa karjalanpiirakat pakastimesta ja lisäksi tietysti tehdä munavoita. Poika tuli viikonlopuksi kotiin, ja täytyisihän sille makaronilaatikko lounaaksi saada. Ja mitäs mies nyt viikonlopun aamiaisella söisi.

Hetken (onneksi vain hetken) ajattelin lähteä muihin lähistön kauppoihin metsästämään munia, vaan en nyt sentään. Kotona jääkaappi, pakastin ja ruokakaappi täynnä, joten ei tässä nälkää nähdä.

Kyllä on nykyihminen tottunut ehkä vähän liiankin hyvään, kun yhden tuotteen uupuminen saa koko elämän päälaelleen 🤔.

Vanhempi lapsenlapseni on siis 6-vuotias ja koululainen. Kaksi viikkoa opiskelua takana, ja kaikki on ”ihanaa”.

Ensimmäisellä viikolla Tuutikki valittiin koulun Oppilaskunnan hallitukseen. Kokouksessa(!) neiti ehdotti itseään sihteerin virkaan (epäilen kyllä, että ei tiedä mikä on sihteeri), mutta valitsivat jonkun vähän kokeneemman oppilaan. 

Kun läksyt ovat helppoja ja nopeasti tehty, Tuutikki alkoi kirjoittaa ensimmäistä(😁) romaaniaan. Koulussa ehdotti, että voisi lukea otteita siitä luokalle.

Please koulu, älä muuta, lannista tai pilaa lasta! ❤️