Olen lapsesta saakka tottunut käymään torilla. Ja nimenomaan Tammelan torilla. Varhaisimmat muistot ovat höyryävän kuuman mustamakkaran suoraan paperista syönnistä ja kesäisin tietysti mansikoista ja herneistä ostettuna omaan pieneen koriin. Aikaisin jouluaattoaamuna käytiin isän kanssa ostamassa pahan hajuista lanttuhautaa ja ihanasti natisevia tulppaaneja. 

Teini-ikäisenä käynnit harvenivat ja pari-kolmekymppisenä taisi kerran pari kesässä riittää.  Mutta kun torilla alkoi myös kirpparimyynti löysin taas takaisin. 90-luvulla käytiin miehen kanssa myymässäkin. Paikka piti ottaa jo aamulla ennen kuutta, ja kauppa kävi tosi hyvin verrattuna nykyiseen touhuun.

Nyt miehen kanssa meillä on  jo vuosia ollut tapana käydä kesälauantai aamuisin syömässä aamiainen Tammelan torilla. Sitten tietysti ostetaan vielä uudet perunat ja mansikat. Mielellään viedään myös toisten paikkakuntien vieraitamme torille.

Tänään taas käytiin. Kirpputori myynti on hiipunut ammattikauppiaiden pitämäksi ja kolmasosa torista alkaa olla kuppiloita ja kahvi- ja makkarakojuja. Mutta aina kiva käydä, kunhan ensin löytää parkkipaikan. Kaupunki on suuressa viisaudessaan (?)  vähentänyt niitä. Kysynkin, miksi?

Sade taukosi hetkeksi, joten kävin tarkistamassa ryytimaani. 

(Tähän piti tulla kuva kasvimaalta, mutta alkoi sataa kaatamalla – taas. Nyt kuva vain tämän päivän sadosta.)

Eihän se hyvältä näytä. Ei taideta olla omavaraisia ensi talvenakaan, mutta jos nyt muutaman porkkanan saisi. Ihan vaikka vaan kuvattavaksi.