Päivä 246.
Tänään kirjoitin ensimmäisen harjoitelman tulevalle kurssille. Näin:
Lempisukulaiseni? Täytyi alkaa oikein miettimään, että onko sellaista. Onko äiti ollut mieluisampi kuin isä tai isä rakkaampi kuin äiti? Haluaako omia lapsia edes panna johonkin suosikkijärjestykseen ? Voisiko edes epäillä, etteikö lastenlapset olisi tärkeitä? Entäs veli, mummu tai pappa, miten heitä voisi vertailla? Ja sitten vielä serkut, tädit ja sedät, kuka niistä on tai on ollut tärkein?
Olen varmaan onnekas, kun en ketään ensikättelyssä pysty sulkemaan pois mitä tulee suosikkisukulaiseen. Totta kai omat lapset ovat läheisempiä kuin vuosikymmeniä sitten kuollut täti ja omien vanhempien muistot rakkaampia kuin esimerkiksi serkkujen, mutta kaikista sukulaisistani olen aina tykännyt ja siksi valinta on vaikeaa. Toisaalta otsikko on yksikössä ja monikossa ihan sama, joten olisin voinut valita heidät kaikki. Mutta loppujen lopuksi kaiken pähkäilyn jälkeen valitsin HÄNET.
Häntä voisi luonnehtia monilla positiivisilla sanoilla, mutta ennenkaikkea hän on yllättävä. Aina kun tapaamme, hän pystyy näyttämään itsestään uusia puolia.
Hän on huumorintajuinen ja hauska, useimmiten hän onkin iloinen ja nauraa paljon. Hänen seurassaan myös kaikilla muilla on hauskaa; häntä voikin sanoa todelliseksi seuramieheksi. Yhdessä me naureskelemme arjen kommelluksille ja usein vain meidän mielestä hyville jutuille.
Hän on toisinaan vähän epäluuloinen. Uudet ja vieraat asiat saavat hänet varovaiseksi ja tarkaksi. On sitten kysymys uusista tuttavuuksista tai vaikka ruuasta, hän miettii kahdesti kannattaako. Mutta lopulta hän yleensä tekee ratkaisunsa puoleen tai toiseen, viisaasti.
Hän innostuu herkästi, on utelias ja älykäs. Hänen kanssaan voi jutella melkein mistä tahansa ja aina hänen seurassaan tulee eteen uusia näkökantoja ja tilanteita. Tekemisissään ja puheissaan hän järkevästi luottaa omiin vahvuuksiinsa ja häneen on helppo samaistua.
Hänessä on myös herkkä puoli. Hän on erittäin perherakas ja näyttää tunteensa avoimesti. Varsinkin sisarensa kanssa he ovat tosi läheisiä, halailevat, mutta myös riitelevät estottomasti. Voi sanoa, että hänelle nauru ja itku ovat yhtä herkässä.
Hän on sosiaalinen, mutta viihtyy myös yksin. Toisinaan hän vetäytyy omiin oloihinsa ja haluaa tehdä asioita itsekseen. Hän myös uskaltaa kertoa muille, milloin tarvitsee omaa tilaansa.
Hänellä on mittava kirjasto ja hän uppoutuu kirjoihinsa päivittäin. Hänen musiikkimakunsa on laaja, hän myös soittaa ja laulaa itse. Hän seuraa muotia ja onkin tarkka ulkonäöstään. Hän harrastaa juoksua ja on myös innokas penkkiurheilija. Erityisen paljon hän tietää autoista ja tietotekniikasta, joista olenkin saanut häneltä usein apuja.
Kaikken kaikkiaan hän on valloittava persoona. Hän on lempisukulaiseni. Hän on Nyyti, kaksivuotias lapsenlapseni.