Päivä 143.

Kävimme Ikean parkkipaikalla peräkonttikirppiksellä. Ihan sattumalta huomasin mainoksen Ikeassa jollain mainostaululla. Muualla sitä ei kai mainostettukaan, paitsi jollain Facebook- sivustolla, kertoi yksi myyjistä.

Myyjiä oli enemmän kuin ostajia. Ehkä senkin vuoksi melkein jokainen myyjä tervehti ystävällisesti ja oli innokas esittelemään  tuotteitaan. Ei tainnut olla kovinkaan tuottelias päivä – paitsi meille.  Mies osti kolme 70- luvun valaisinta, viisi euroa/kpl.

Nämä neitokaiset kustansivat yhteensä kolme euroa. Rouva myi aikuisen tyttärensä barbeja. Minun aikuinen tyttäreni ei kyllä helposti toipuisi järkytyksestä, jos myisin hänen barbejaan auton takaluukusta Ikean parkkipaikalla.