Päivä 155.

Sain tänään kuningasajatuksen. Minulla on noin viisitoista vuotta vanha keinuva tuoli, jossa katson tv:tä, käytän padia ja kannettavaa, syön aamiaista ja muutenkin vain oleilen. Se on toimiva, ehjä ja ihan ok näköinenkin. Mutta aina samannäköinen. Vaihtelen välillä siihen jonkin sohvatyynyn tai shaalin selustalle, vaan aina se on se sama. 

Koska siinä tuolissa on irrotettavat päälliset, sain siis loistavan ajatuksen, että värjään sen verhoilukankaan. Ensiksi irroitin (tai oikeasti mies sen teki) melkoisen napakan päällisen. Sitten kankaat pesukoneeseen ja ulos kuivumaan. Käsinojien pehmusteet olivat hiukan valahtaneet, joten niitä piti fiksata.

Täytyi  lähteä autolla hakemaan toisesta kaupasta vahvikekangasta ja toisesta väriainetta. Kotona seuraavaksi päälliset taas koneeseen väriaineen kanssa. Värjäyksen jälkeen ne kankaat piti ohjeiden mukaan pestä vielä normaalisti.

No nyt ne tuolin päälliset ovat terassilla kuivumassa. Ja ihan samannäköisinä ja -värisinä kuin ennen tätä päivän kestänyttä projektia. Kaupasta hankittujen tarvikkeiden lisäksi tähän hommaan meni dieseliä, vettä, sähköä ja sunnuntaipäivä. Mutta kai ne nyt ainakin puhtaat ovat, kun kolmeen kertaan pesukoneessa pyörivät. Vielä pitäisi saada ne ujutettua takaisin tuolin päälle – huomenna!