Päivä 190.

Talon sivustalla on katos, jonka tarkoitus ei ole minulle vielä auennut. Kun se rakennettiin ( ja kaadettiin tieltä ensin kauniit koivut), mies sanoi, että hän pitää siellä autoa tai peräkärryä ja korjailee jotain korjattavaa. Alusta asti katos on ollut niin täynnä sitä korjattavaa tai jotain sinne päin, niin ettei sinne mahdu edes kottikärryt puhumattakaan auto.

Tänään mies asensi katokseen ovet. Kuulemma ne vielä sävytetään sopivammiksi. Joo, kelpaa toistaiseksi noinkin. Nyt kun aamulla avaan verhot, en ensimmäiseksi näe sitä ”korjattavien” kasaa!