Päivä 191.

Meillä on pihassa päärynäpuu, joka kukkii kauniisti ja tuottaa hyvin hedelmiä. Tai siis tuottaisi, ellei tuttavamme Olavi söisi niitä jo raakileina.

(Olavi on pihaoravamme kutsumanimi. Sai nimensä, kun Tuutikki jotain 3-vuotiaana julisti, että pappa vihaa ”olavia”.)

Nyt jännitetään, jättääkö tuo ahneenpuolinen pörröhäntä meille edes muutamaa päärynää maistiaisiksi. Vähän huonolta näyttää!