Päivä 222.

Miehellä on paha (tai kai se hyvä on) tapa: ei heitä mitään tarpeellista? ja ehjää roskiin. Jos ei keksi mitään, mihin itse käyttäisi nyt tai joskus, yrittää myydä. Olen jo vuosikausia seurannut  vierestä, miten kauppa käy.

Toisinaan mies oikeasti jotain on saanut myydyksi. Itse en kyllä viitsisi tai jaksaisi sitä viestienvaihtoa, mitä onnistunut kauppa yleensä vaatii.

Myydään 4 kpl vanhoja ruokapöydän tuoleja! ”Montako tuolia on?” ”Onko tuolit vanhoja?” ”Mikä on tuolien istumakorkeus?” ”Ai, ovat liian korkeat, jalkani eivät ylety maahan!”

Myydään Ikean seinävalaisin! ”Saako kiinnitettyä seinään?” ”Voitko tulla kiinnittämään seinään?” ”Onko ruotsalainen?”

Myydään suksisauvat, koko xxx! ”Kuuluuko myös sukset hintaan?” ”Voitko lähettää Tornioon, huomenna hiihtokisat?” ”Voinko tulla hakemaan tänään, kello 23.30?”

Joo, kaikenlaista selitystä ja tarjousta on kuultu. Yleisin kysymys taitaa kuitenkin olla:”onko tämä vielä vapaa?” Ja kun siihen vastaa, että on, yleensä sen jälkeen: ei mitään!