Päivä 231.

Meille perinteinen loppukesän pihakirppis tuli taas pidettyä. Vaikka siitä on jonkin verran vaivaa (kantaa tavaroita alakerrasta) ja ei sillä rikastumaan pääse (mutta ei kyllä ole kulujakaan), lopputulos on silti positiivinen.

Tavattiin ja kahviteltiin vanhojen tuttujen mutta myös uusien naapureiden kanssa. Aurinko paistoi koko päivän ja tulihan taas kerran siivottua varastoja ja päästiin jopa eroon eroon turhista kamoista.

Sanonta, että toisen romu on toisen aarre, piti myös tänään paikkansa.

Pieni poika kävi lauantaina, mutta palasi vielä sunnuntaina, koska oli tarkkaan miettinyt, että kukkopilli olisi tosi kiva saada. Toinen pienehkö kaveri löysi ensin repun, mutta vaihtoi sen lennossa valkoisiin helmiin kaulaansa. Lähistön rouva osti kaksi pehmolelua koiralle, koska toivoi saavansa lähiaikoina sellaisen. Naapuruston tuttu mies hankki vaimolleen rautalapion. Vanhempi rouvashenkilö tuli tyttärensä kanssa, ja pitkään kierrettyään osti lopulta narukerän (tytär totesi, että pitäisikö olla huolissaan😉). Joku halusi pari vanhaa kahvikuppia, joku rautakangen ja joku pöytäliinan. Ja kaikenlaista muuta hauskaa ja yllättävää. Niin, ja joulupiparkakkuja meille ei ei enää leivota. Muotit olivat tämän päivän hittituote !