Päivä 239.

Heräsin aikaisin sateiseen ja viileään sunnuntaiaamuun. Keitin pannullisen teetä ja kanamunia (viimeiset?) aamiaiselle. Ja panin leffan pyörimään.

Olen kyllä nähnyt tämän uusimman Pikku naisia -elokuvaversion aikaisemminkin ainakin kerran. Mutta mielestäni kaikista versioista tämä on kyllä paras ja kestää useammankin katselukerran.

Muistan joskus aikoja sitten nähneeni sen vanhimman leffan, jossa oli Elisabeth Taylor.  Ja sitten on se versio, jossa on Susan Sarandon, Winona Ryder ja Kirsten Dunst. Sitähän on katsottu ihan kyllästymiseen (ei oikeasti) saakka. Tv:stä tuli vielä sarjaksi tehty, mutta se ei kyllä vetänyt vertoja leffoille.

Mutta kyllä kaikista paras kokemus on ollut kirjan lukeminen silloin joskus noin kymmenen vuotiaana.