Päivä 240.

Kiva reissu Jyväskylään. Aamupäivällä autoleikkejä Nyytin kanssa ja pelejä uusilla(Nyytin) säännöillä. Luettiin tietysti myös kasa kirjoja.

Puolenpäivän jälkeen ekaluokkalaisen haku koulusta. On ihan parasta, kun kuulee päivän uutiset ihan tuoreeltaan. Miten matikka voikin olla niin helppoa ja uskonto vähän tylsää. Miten on mahdollista, että koulun  lihapullat maistuvat hyvältä ja samalta kuin nonnan! Ikean pullat. Miksi luokan pojista joku on niin hölmö, että haluaa aina kiskoa toisten vaatteita ja joku toinen puhua joka päivä tyhmiä juttuja. Niin, ja mitä siellä tärkeässä ”edustusneuvostossa” tänään sovittiin ja minkälaisen ehdotuksen Tuutikki oli tehnyt pyöräilyturvallisuuteen.

Iltapäivällä sain kunnian tarkistaa ja kuitata matikan ja äidinkielen tehtävät. Ja sitten tietysti leikittiin barbeilla, Turtles-hahmoilla, pelattiin ja luettiin.

Hyvillä mielin lähdin ajelemaan kotia kohti. Oli luvattu runsasta sadetta ja valitettavasti tällä kertaa ennustus piti paikkansa.  Sadetta tuli saman verran kun yleensä koko elokuussa.

Liikenne eteni hitaasti ja nätisti kamalasta säästä huolimatta. Koko matka jonossa tasaisella, melkoisen hitaalla vauhdilla turvavälit huomioiden. Pari kiireistä ohitti, mutta muuten jono pysyi samana melkein koko matkan.

Paitsi, kun yksi ammattiautoilija(?) sai ilmeisesti tarpeekseen matelusta ja lähti sillä tosi pitkällä rekalla perävaunuineen onneksi sentään ohituskaistalla ohittamaan koko henkilöautojonoa. Jokaisen auton kohdalla rekka roiskaisi sen verran vettä tuulilasiin, että hetken verran kukin vuorollaan oli ihan sokkona. Ei auttanut vaikka valoja räpäyteltiin, tehtiin hätäjarrutuksia ja soiteltiin torvia. No onneksi tämä torvi selvisi jonon kärkeen ja siinä se sitten jurrutti Tampereelle asti.

Kotipihassa tuntui kuin olisin istunut pari tuntia liikkumatta ja silmiä räpäyttämättä!