Päivä 28.

Tänään ja huomenna on pihabongaus. En ole minkään sortin lintubongaaja enkä oikeastaan edes tunne kovinkaan hyvin lintulajeja.  Eikä tästä sohvalta pihaan katsellessa näy tällä hetkellä yhtään tipusta.

Mutta jos edellisten keväiden ja kesien merkit pitävät kutinsa, kohta meidänkin pihassa on lintuja. Eikä niiden bongaamiseen valitettavasti tarvitse kiikareita. Ensin tulevat kyyhkyt. Niitä on joka vuosi enemmän ja enemmän ja ne aloittavat sen ääntelynsä siinä viiden aikaan aamuyöstä. Joten ikkuna kiinni makuuhuoneessa viimeistään silloin. Ja kun olet sitten pihassa, ne ilkeät kyyhkyset tekevät syöksyjä matalalle samalla räpytellen siipiään äänekkäästi. Tämä on ollut nyt vasta muutaman vuoden harmi, miksi ne meitä vainoaa?

Viime kesän todellinen riesa olivat harakat. Aamuisin niitä oli usein koko suku pihassa, puissa, kasvimailla ja terassilla. Yön aikana repivät yrttejä (todistetusti), kaivoivat siemeniä ja kiskoivat tuolien pehmusteita. Kaikki karkotuskeinot koitettiin, pidettiin valoja, radio päällä yötä päivää ja ostettiin jopa patterikäyttöinen linnunkarkotin (jonka päällä ne ryökäleet istuivat), vaan heti kun mentiin sisälle, ne ilmestyivät jostain. Saakohan niitä ampua 😉?

Ja sitten vielä räksät. Ne syö sitten kaikki punaiset, jos on vielä mitään syötävää jäljellä. Niiden jäljiltä pitää tietysti vielä pestä kiveykset ja terassit.

Joten tänään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun bongattavaa ei ole !