Päivä 321.

Tänään ostin ensimmäistä kertaa  imellettyä perunalaatikkoa. Siis tänä talvena. Tykkään.

Vuosikausia sen teki aina jouluksi äiti. Ensin omassa kodissa ja myöhemmin kun joulu vietettiin meillä, toi äiti aina aattona yli sata vuotta vanhassa korissa muutaman tekemänsä perunalaatikon. Sitten muutamana viime vuotenaan  äiti antoi oman äitinsä kirjoittaman reseptin ja toivoi saavansa sitä saman makuista ja näköistä laatikkoa.

Rehellisesti sanoen ihan oikeasti yritin. Vaan siitä tuli vetistä ja jauhoilta maistuvaa. Äiti sai siis sitä toisten äitien tekemää siirrettynä omaan vuokaan. Ja tykkäsi ja vieläpä kehui minua. Pieni valkoinen valhe ja kaikki olivat tyytyväisiä. Onneksi minulla on kuitenkin vielä se äidin kori.