Päivä 338.

Meille asennetaan tänään valokuitu. On muuten ollut mielenkiintoinen ja pitkä prosessi. Joskus kesällä siitä tehtiin sopimus. Alkusyksystä kävi suunnittelija kartoittamassa ”vedot”. Lokakuun lopulla pari kaveria kävi kaivamassa etupihalle jonkun piuhan ja seuraavalla viikolla joku kävi ihmettelemässä sitä piuhaa, joka ei kummastakaan päästä johtanut mihinkään.

Marraskuussa sitten tuli kaivuri, joka kaivoi linjan kadun poikki. Sitä seuraavana päivänä katu paikattiin. Viime viikolla pari poikaa tuli asentamaan boxin ulkoseinään ja nyt siis tänään pari nuorta miestä teki tarvittavat asennukset sisällä muutamassa tunnissa.

Ei tässä mitään, kotonaan me ollaan oltu ja kaikki pojat ovat olleet ihan kivoja ja ystävällisiä. Jotenkin vaan mietin, josko tämän saisi sujumaan jouhemammin esimerkiksi suunnittelemalla. Ja tehdä kaikki naapurustossa vähän niinkuin samanaikaisesti, eikä niin, että ainakin neljä kuukautta on aina jossain naapureista oltu.

Nyt sitten odotellaan, koska tämä valokuitu alkaa toimia. Tämänpäiväiset pojat eivät sitä osanneet kertoa.