Päivä 37.

Meillä on kotona aika monta viherkasvia, varmaan kolmisenkymmentä. Tai en tiedä onko se paljon, siltä ainakin tuntuu, kun kastelen niitä. Se onkin ainoa hoito, mitä ne saavat. Olen kyllä hankkinut jotain piristäviä nesteitä ja puikkoja, mutta jostain syystä en ikinä muista niitä käyttää. Enkä vaihda multaa keväisin, enkä minään muunakaan vuodenaikana.

Silti vuodesta toiseen kasvit ovat elossa ja jopa kasvavat. Ehkä ne laiminlyönneistäni huolimatta vaan nauttivat seurastani. Ihan oikeasti kuitenkin syynä saattaa olla valo. Meillä on isot ikkunat ja koska en pidä pimeydestä, hyötyvät kasvitkin, kun heti hämärän tullen räppään valot joka huoneeseen.

Viime itsenäisyyspäivän aattoiltana kävin kiireellä kaupassa ja ostin nopeasti jostain halpiskorista yksinäisen, kimaltelevan ananaksen tapaisen. Mietin, että kyllä se yhden juhlapäivän kestää ja se kimallekin (joka on kyllä aikas korni) sopii päivään. Tänään tuo 99 sentin ihme täyttää kaksi kuukautta, on vähintäänkin kaksinkertaistanut korkeutensa eikä välitä vaikka en siitä ja sen kimalleista pidäkään!