Päivä 5.

Joulusta jää jäljelle kaiken hauskan ja muisteltavan lisäksi roskaa, paljon roskaa. Pahveja, lahjapapereita, muoveja, lasitölkkejä, peltipurkkeja, pulloja, ruuantähteitä ja ja ja… Niin ja kuusi. Kierrätettävää riittää. Koska omakotitalossa ei kaikkea haeta omasta pihasta, on pakattava osa roskista autoon ja lähdettävä kierrokselle.

Meidän omasta pihasta löytyy tietysti sekajätepönttö, joka tyhjennetään joka toinen viikko. Normaalisti se riittääkin oikein hyvin meille kahdelle. Vaan kun joulua on viettämässä kuusi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen vielä vaippapöksy, roskis pullistelee jo muutamassa päivässä. Ne pukin käärimät lahjapaperit täytyy vielä varastoida autotalliin odottamaan normaaleja viikkoja.

Biojäteastia on naapurin pihassa, ja jaettu neljän talouden kesken, kuten myös sen kustannukset. Hyvä näin, tänä vuonnahan myös biojäteastia tuli pakolliseksi myös omakotitaloihin.

Autoon on nyt pakattu metalli-, lasi- ja kartonkipakkaukset sekä lehdet ja joulumainokset. Nämä kaikki oman alueen keräyspisteeseen (sitä yritämme suosia, ettei sitä poistettaisi, niinkuin on jo uhkailtu). Muovit pitää viedä marketin pihaan. Kukahan sen on määrännyt, että sen muovinkeräyslaatikon luukku on niin pieni, että jokaikinen roska on runnottava sinne yksi kerrallaan. En ihmettelisi, jos jokunen jättää kierrättämättä muovinsa!

Sitten vielä kotiin kaupan kautta. Sinne jätettiin pullot ja tölkit. Ja oltaisiin jätetty paristotkin, vaan ei löydetty paikkaa niille. Jostain syystä ( olisiko se panttimaksu ) poika vei ennen pullot, vaan muutti syksyllä omilleen opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Näin jäi tämäkin homma meille.

Ja se kuusi. Nyt se törröttää vielä kokonaisena terassilla. Vaan täytynee se karsia, tunkea oksat sekajätteeseen ja runko pilkkoa polttopuiksi. Tänä vuonna Tampereella ensimmäistä kertaa joutuu maksamaan, jos kuusen jättää roskiksen viereen. Säästöjähän sillä tietysti haetaan, vaan ehkä mielummin jostain muusta. Kurjaa, jos joku joutuu luopumaan niinkin pienestä ilosta kuin joulukuusi.

Jostakin saattaa moinen kierrätys tuntea vaivanloiselta, varsinkin kun sitä on tehtävä aina ja aina. Meillä 70-luvun talossa oli alunperin tasan yksi roskis keittiössä. On siis vaatinut vähän vaivaa ja suunnittelua, että kaikki kiertää. Parantamisen varaa vielä on, mutta aikas hyvä jo. 


Niin ja meidän jälkikasvullekin on kaatopaikat tosi tuttuja. Enemmän ne on siellä käyneet kuin missään huvipuistoissa !

koti vastuullisuus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *