Päivä 62.

Tänään piti maksaa yksi vähän isompi lasku. Ei kai siinä mitään, onhan sitä nyt laskuja tullut maksettua,  jos ei nyt enää ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Tietysti oli olemassa kaikki tunnusluvut ja salasanat ja kaikki mahdolliset tili- ja viitenumerot, siis helppoa sen piti olla. Vaan , kun kaikki oli näppäilty, ei sen laskun maksaminen onnistunutkaan, oli mukamas liian iso summa. Tarkistus, joo tilillä oli riittävästi katetta ja uusi yritys, ja taas sama homma.

Lasku oli saatava tänään maksettua, joten ei auttanut kuin soittaa pankkiin. Kaikki, jotka ovat pankkiin soittaneet, tietävät mitä se on. Ensin jonotus, että ylipäätänsä saa yhteyden. Sitten valitse ensin sitä ja paina ruutu, toiseksi tätä ja paina risuaita ja kolmanneksi valitse jotain ja paina taas jotain muuta. Tarkkana pitää olla, ei auta painaa vääriä numeroita, tai muuten saa aloittaa alusta.

Seuraavaksi sitten pitää tunnistautua sillä tunnusluvulla ja salasanalla ja vielä tietty se oma koodi. Jos kaikki on mennyt ihan oikein, puhelimeen saattaa vastata ihan elävä ihminen. Eikä ole mennyt vasta kuin puolisen tuntia. Sitten selvitellään tämän henkilön kanssa ongelma, ja hänellä taas luetellaan tili- ja viitenumerot. Ystävällisesti hän ilmoittaa, että noin puolen tunnin päästä lasku on maksettu, ja pyytää seuraamaan omaa tiliäni, että näin oikeasti tapahtuu. 

Ja kyllä, ei mene kuin 20 minuuttia (enää), ja minun OMALTA tililtäni on maksettu se lasku ynnä 17 euroa, jonka pankki veloitti tästä ”palvelusta”.