Päivä 84.

Vaikka aiemmin vannoin, etten ala tavaroita kirpparille roudaamaan, nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että olen varannut myyntipöydän viikon päähän. Kiitos vaan mies ja ystävät, jotka saivat mieleni muuttumaan. Nyt kuulemma kauppa käy.

Pitänee alkaa kerätä myytävää. Ei olekaan helppo rasti. Tai olisi, ellei mies sekaantuisi hommaan. ”Ei tota, toi on kiva itselle, ei mene kaupaksi”, nämä kommentit vähintään joka toiselle valinnalleni. Sen sijaan myytävien kasaan ilmestyy ruuvipusseja, poranteriä, laikkoja (?) ynnä muita kamoja, joiden nimiä en edes tiedä.

Kukkopillit menee kuitenkin myyntiin!