Remonttielämää Dalai Laman kanssa

Kaikki jotka ovat joskus tehneet pikkuisenkin isompaa remonttia voivat varmasti olla samaa mieltä kanssani siinä että oman huushollin remontointi on yhtä kaikki todella perseestä. Ihan ok hommaa se on silloin kun käy huvituksen mukaan hiukan avittelemassa jonkun kaverin rempassa ja voi sitten palata omaan valmiiseen kotiin tuhisemaan television ääreen sipsikulho kainalossa. 

Mutta jumalauta kun pitää omassa kodissa joka riivatun ilta ottaa se pora käteen ja käydä askartelemaan jonkun järjettömän ärsyttävän nippelihomman parissa (joka sitten menee vielä pari kertaa pieleen jos ylipäänsä onnistuu lopulta). 

Onpa sitten myös kiva kun samassa remppasopassa on vielä puolisokin. Siinä jos välttyy riidoilta niin elää joko pumpattavan Barbaran tai Dalai Laman kanssa. Tosin Dalainkin hermo palaisi viimeistään siinä kohdin kun toinen kärkkyy heti juuri tekemääsi kohtaa täynnä parannusehdotuksia. 

Remontointi aiheuttaa myös valtasuhteiden vääristymiä ja kiusallisten luonteenpiirteiden esiintyöntymistä mitä suurimmassa määrin. Olen jotenkin aikaisemmin elänyt sellaisessa luulossa että olen ’talouslaadun’ ystävä niin omassa työssäni kuin kotonakin. On kuitenkin paljastunut että tämä pätee vain itseeni, voin huoletta väsätä pieleen jotain ja paikata homman jollain välttävällä kikkailulla mutta annas olla jos källi sattuu toiselle. Se on hillittömän mäkätyksen ja kriisin paikka joka kerta. 

Jooh. Onneksi virheistä opitaan (ettei ens kerralla osteta vanhaa taloa) ja keittiökin on melko lailla paketissa. Ja siis eihän tässä vielä edes ole hätäpäivää kun on vaan pari nurkkaa työn alla. En käsitä miten porukat selviää hengissä jostain koko hyyskän rakennusprojekteista.