Jostain sain keväällä päähäni että työhuoneen kirjoituspöydän tulee sisältää rautaiset jalat. Hinku tarkentui myöhemminen pinnijaloiksi eli kielillä puhuttuna kyseessä ovat ’Hairpin legs’. Nämä alunperin Henry P. Glassin vuonna 1941 suunnittelemat, metallitangosta taivutetut jalat kiteyttävät mielestäni kivasti 40-50 -luvun designin idean: Yksinkertaiset, orgaaniset muodot ovat edelleen yhtä aikaa elegantteja ja ajankohtaisen näköisiä. Aikakauden luonteenpiirteisiin kuului myös huonekalujen massatuotannon alku ja saatavuuden paraneminen jotka mahdollistivat huonekaluhankinnat yhä useammille huusholleille.Muun muassa Asko sisusti suomalaisten koteja ajatuksella että koko kalustoa ei tarvitse vanhaan tapaan ostaa kerralla, vaan olohuoneen sisustusta voi täydentää tarpeen ja lompakon paksuuden mukaan. 

Nuukailu kiinnosti minuakin työpöydän suunnittelun lähtökohtana, Ikean tarjonta ei kuitenkaan houkutellut ja käytetyt työpöydät olivat myös turhan usein sarjaa kellastunut mänty, elleivät sitten pankkiirin yksiönkokoinen tiski. Pinterestin innostama päätin siis yhdistää itse jalat johonkin pöytälevyyn (uu, me so crafty).

Etsin jalkojen toimittajaa ensin internetin kautta, poskettomat toimituskulut saivat minut kuitenkin luopumaan ajatuksesta että tilaisin jalat esim. Englannista jossa niitä tehtaili useampikin yritys. Satuinpa sitten jollain kotimatkalla tajuamaan että reittini varrella on seppämestari Jouko Niemisen paja. Tarjouspyyntöön lisäsin kuvan jaloista ja sainkin pian vastauksen että jalkojen teko onnistuu hintaan 32 e/kpl. Hinta oli mielestäni hyvin kohtuullinen ja kun viiden päivän päästä kävin noutamassa jalat, en olisi voinut olla tyytyväisempi työjälkeen ja laatuun. Lisäksi bonuksena sai tukea kotimaista käsi- ja taideteollisuutta jota on itsekin tullut harjoitettua. 

Kiinnitin jalat kupukantaisilla pikkuruuveilla porukoilta roudaamaani kellarinovenpätkään ja siinäpä se työpöytä sitten komeilikin.

Tilasin jalat mustana 12 mm tangolla ja korkeutta oli 650 mm. 

Pöydästä tuli riittävän tukeva ja kaikinpuolin muutenkin pätevä työpöytä, laatikoita nyt ei tietenkään ruuhkaksi asti löydy, mutta en niitä pahemmin kaivannutkaan. Tämän sukseen myötä aloin suunnitella jatkoa pinnijalka-addiktiolleni. Terassilla oli tarvetta ruokapöydälle, joten ajattelin toteuttaa sinne samalla idealla vanhoista lattialankuista pöydän. Tilasin uuden setin jalkoja 700 mm:n korkuisina ja aloittelin projektia kun välähti että uuden keittiön myötä vanha 2,50 euron ruokapöytä saattaisi myös kaivata uutta virtaa. Vaihdoinkin jalat sitten siihen ja jumankekka että tuli pätevä kapistus!

Pinnijalkoja kaikille! Hulluus! Oho onpa toi lamppuki vinossa.

Erona muuten aikaisempiin jalkoihin ovat nuo prikat jotka Jouko hitsasi jalkoihin, näin lattiaan ei jää jälkiä.

Mitähän seuraavaksi pinnijalattaisi? Kuulostaa muuten joltain pissisten uudelta villitykseltä.