Pääskysen asuntomessutärpit

Helteisen heinäkuun päivänä suuntasin itsekseni Jyväskylän asuntomessuille kadehtimaan uusien talojen omistajia. Noo ei kun siis ihailemaan taloja ja tarkastelemaan sisustusratkaisuja ja etsimään ideoita omiin juttuihin. Tämän vuoden talotarjonta jäi mieleeni Hyvinkään messuja monipuolisempana, oli monta hirsirunkoista taloa (jotka aina ilahduttavat puurakentamisen ystävää) sekä mielenkiintoisia puurunkoisia taloja kuten lempparini Skammin talo. Sisuksienkin osalta pidin messutaloja ilahduttavan persoonallisina, kerrostalokämpät jotka olivat sisustettu kuvitteellisille perheille olivat tietysti erityisen rohkeiden ratkaisujen osalta mieleenpainuvimpia sekä hyvässä että pahassa. 

Yllättävän paljon kierrätysromppeesta tehtyä tavaraa näkyi myös, jopa ihan uusiakin ideoita! Hienoin oli Irene Välimäen farkkujen merkkilapuista sommittelema matto. Vanhoista potista tehty lastenhuoneen valaisin oli myös vitsikäs ja kivasti toteutettu.

messukollaasi.jpg

Vanhasto ovesta taiten tehty sohvapöytä ja teekuppivalot edustivat myös minulle sellaista re-designia jota pidän tekemisen arvoisena. 

Meh-osastoa taas olivat kattoon ripustettu kakkuvuoka roikkuvine haarukoineen ja lasilla peitetyistä puukalikoista tehty sivupöytä. Toki hienosti tehtyjä nekin, mutta minulle niissä tiivistyy liiaksi sekä jo nähdyt jutut ja toisaalta tarkoituksettomuus. Parhaimmillaan uusiokäytetystä tavarasta ei tule vain uutta tuotetta, vaan siihen liittyy myös oivallus ja vielä uusi ulottuvuus. Harmittaa että Maailmanpylvään kiertokoti sisälsi mieleeni liian monta tällaista kulunutta ideaa.

Taloista tuo mainitsemani Skammin talo sytytti erikoisuudellaan, edes Marimekon kuosit eivät horjuttaneet mielipidettäni. Yläkerrassa oli käytetty lattiassa samaa Marmoleum Clickiä kuin meillä, joten pääsinpä turisemaan arkkitehdin kanssa siitäkin. Hyvää matskua kuulemma, mitä nyt olivat onnistuneet saamaan siihen muutamat naarmut terävällä tolpanpäällä. 

14656450330_b644280b51_z.jpg

Näemmä tuolla on tuota ällöä unikkoakin, mutta se ei tuossa kuosipaljoudessa onneksi pahemmin pistänyt silmään.

Muita kivoja koteja olivat mm. Kannustalon lato ja melkeinpä kaikki hirsitalot kuten jo aiemmin hehkutinkin. Lataisin kuvia jos jaksaisin, mutta tuntuu siltä että olen aivot sulaa ja valahtaa ajukopasta pihalle. Lämmintä on.

Koti Sisustus

The wall

Joskus viime vuoden marraskuussa istuin bussissa köröttelemässä kohti toimistoa kun nenääni kohosi jostain piinallinen käry. Se ei ollut naapuripenkin Pena, haju oli ikävän homeinen ja paikallistin alkulähteeksi oman takkini. Sadattelin puoliääneen koska tajusin itse haisevani täsmälleen samalta kuin ne raukat hometaloissa asuvat sielut joiden vaatteita olin tahtomattani aikaisemmin lähijunissa haistellut.

Kotona suoritetun haistelun myötä saatoin todeta että totta tosiaan, koko garderoobi löyhkää kuin olisin kaivanut sen juuri jostain perunakellarista. Vaatteisiin tarttuva haju on perusmerkki siitä että joku paikka kämpästä on homeessa. Kaikki sonta siitä että ’vanhassa talossa aina haisee’ ym. ’mummolanhaju jaadijaadi’, voi niputtaa yhteen seuraavasti: Jos kamat haisee, jos talo haisee, JOTAIN ON PIELESSÄ.

Koko asumusta ei voinut laittaa atomeiksi samalla kertaa (vaikka dynamiitin työntäminen kivijalkaan tuntuikin houkuttelevimmalta vaihtoehdolta), joten aloitimme remontin suunnitellusti. Vasta keväällä sähkömiehen käynnin yhteydessä selvisi mikä todennäköisesti aiheutti ummehtuneen aromin. Eteisen paneelin alta hulvahti kostea tunnelma ja kun paneelit poistettiin, löytyi tämä:

 

muuri_1.jpg

Vähän joo oli kosteutta siellä, pinta kupli kuin aamupuuro hellalla. Haju oli ihan kaamea, ei tarvinnut montaa päivää motivoida itseään rappauksenpoistoon. Tutkiskelujen jälkeen samaa oiretta tavattiin myös muurin muista pinnoista, joten koko hoito olisi putsattava ja rapattava uudelleen, joy!

Kävin työhön tietysti hyvin varustautuneena, eli isolla ruuvimeisselillä ja vasaralla pintaa pätkyttäen. Toimi muuten ihan hyvin. Siis paitsi että pöly ja katku aiheuttivat ihan tähtitieteellisen ketutuksen ja kivan pölyviitan joka pinnalle. Vintillä tietenkin sama homma, purun seassa työstäminen se vasta hauskaa olikin, sinne uhrautui onneksi puoliso. 

Koko keikauksen syyhän oli siis vuotava piipunjuuri joka oli kostuttanut ajan kanssa rappauksen niinku minkäkin kakkupohjan. Kävin katolla törkkimässä Bitumisikaflexiä saumoihin, se ehkä auttoi jotain, jyrkkä ehkä. Piippu on pellitetty joskus jonkun tee-se-itse-kyläsepän toimesta menetelmällä ’kääräistään peltiin ja katsotaan mitä tulee’. Paikkoina on käytettyä jotain silikonia ja roudarinteippiä, tottakai. Eli jännä nähdä missä kunnossa piipun tiilet ovat.

piiput.jpg

Kauneus Sisustus DIY