Vihreää seinään
Kevät tulee ja remppakuume kaihertaa mieltä. Valitettavasti (onneksi) melkein kaikki tuli tehtyä jo viime vuoden puolella, joten värkkäämistä kämpän osalta piti jo hiukan etsimällä etsiä. Kävi kuitenkin niin että olohuoneen seinään ilmestyi naperon ristiäisten seurauksena mustia skraiduja jostain tuoleista tms. Kävin sitten taikasienellä hinkuttamaan jälkiä jotka kyllä hävisivätkin, mutta jostain syystä olin taas unohtanut mitä sieni tekee herkemmille maalipinnoille (ja myös esim. laminaatille), eli poistaa pinnasta kerroksen. Seinässä näkyy nyt siis valoa vasten isot jäljet jotka eivät sinänsä seinää pilaa mutta innoittivat idean uudesta väristä.
Aikaisemmin raportoidun tapettieepokin jäljiltä olohuoneen televisioseinällä roikkuu sinertävän kukertava Morrisin Arbutus -tapetti ja tämä ko. päätyseinä on maalattu Tikkurilan hieman kellertävän valkoisella Kamelia-sävyllä.
Hamstrasin rautakaupasta kasan värilastuja ja ripustelin ne seinälle. Jostain syystä kaikki lastut olivat vihertävän sävyisiä, on ilmeisesti joku vihreä kausi. Huomasin tässä ulkona käpötellessäni että olen paitsi pukeutunut itse vihreään, myös lastenvaunut ja käsveska ovat vieläpä samaa metsänvihren sävyä kuin takkikin. Eli riski övereille on mutta menköön. Vihreä on sitäpaitsi trendisävy, Tikkurilankin vuoden sävy on tummanvihreä Vuono.
Kun seinälle on ripustanut viisitoista vihreän sävyä, alkaa olla aika vaikea tehdä eroa niiden välille. Rajasin kuitenkin epäsopivat pois ja loppusuoralle pääsivät Poukama, Lehvästö, Jade ja Laakso.
Vaikea noistakin oli valita mutta keksin käydä hakemassa lisää värilastuja ja teippaamalla niitä kasaan sain paremmin esille värien luonteen isommalla pinnalla.
Valmiin seinän näette myöhemmin, nyt maalikaupoille! Tällä kertaa osaan ehkä myös suojata katon tarpeeksi tehokkaasti, vihreitä länttejä on turha yrittää kuurata rapatusta katosta.
