Jouluahdistus

Luvattoman aikaista puhua joulusta, mutta teen sen silti. Pienempänä joulu oli ehdoton suosikkijuhlani. Nuori olen vieläkin, mutta suhtautumiseni vuosien aikana siihen on hiljalleen muuttunut. Pidän joululauluista, rauhasta, fiilistelystä. Oikeastaan lahjojen hankkiminenkin on ihan mukavaa, jos siitä ei ota liikaa stressiä. Se mikä ahdistaa on itse joulupyhät. Joka joulu päätän, että ensi vuonna olen joulun matkoilla – ei enää tätä. Ja joulun tullessa huomaan, että matka on edelleen varaamatta ja matkojen hinnat pilvissä.

Sinkuilta ei kysytä joulunvietosta. Ei meillä ainakaan. Parisuhteissa olevat sisarukseni saavat vapaasti päättää, missä joulunsa ovat, mutta minun oletetaan olevan joulu lapsuudenkodissa. Voisinhan siitä kieltäytyä, mutta en halua pahoittaa vanhempieni mieltä. Liian kiltti kai. Rakastan perhettäni, tulen jopa toimeen sisarusten puolisoiden kanssa. Silti ihmisjoukko, jatkuvat vihjailut rakkauselämästäni ja jatkuva sosiaalisuus ahdistavat. Kaipaan omaa rauhaa, omia rutiineja, hiljaisuutta. Ja vaikka sinkkuus onkin oma valintani, en voi olla myöntämättä että toisten parisuhteiden jatkuva katselu alkaa jossain vaiheessa ärsyttää.

Aiempina vuosina pitkät kävelyt ja joulukirkko ovat olleet avaimena omaan aikaan. Tänä vuonna olen taas saman päätöksen edessä, lapsuudenkotiin vai jotain aivan muuta?

Onko muita jouluahdistuneita?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *