Koska meidän koti on liian sotkuinen, enkä hieman huonon hapen takia jaksa siivota, niin saatte vielä odottaa postausta sitä. Ens viikolla se tulee, lupaan! Svanten toiveiden mukaisesti (kiva kun jaksat kommentoida, tuun aina iloseks!) aijon siis kertoa hassuja tai ainakin mua kovasti ihmetyttäviä seikkoja, joihin mun silmä on täällä osunut. En tiedä voiko näitä juttuja yleistää (tai yleistää ylipäätään) koko Espanjaan ja sen kansalaisiin. Näitä juttuja täällä tulee kuitenkin nähtyä!

Nro. 1 – Muovinkäyttö

Sitä käytetään paljon. Ei vaan paljon, vaan järkyttävän paljon. Oikeastaan laittoman paljon! Kaikki pussitetaan. Esimerkiksi kun menet pienempään fruteriaan, saat yksilöllistä palveluaa (mikä on tosi hienoa, mutta suomalaiselle hieman vaivaannuttavaa), kauppias noutaa haluamasi tuotteet ja pussittaa kaikki erikseen. Joillekkin käy järkeen laittaa tomaatit pussiin, koska ne syödään kuorineen ja että perunat voi pussittaa, koska niistä voi irrota multaa. Mutta miksi banaanit pitäisi pussittaa? Entä appelsiinit? Ja ilman pusseja et siis joutuisi kuljettamaan kaikkia irtonaisia hedelmiä sylissäsi aiheuttaen todenäköisesti jonkin sortin onnettomuuksia, koska kaikki pussit laitetaan vielä yhteen isoon muovipussiin. Ja toisin kuin ruokakaupoissa, fruterioissa ei käytetä viivakoodi lappusia ollenkaan ,joten ällöliima selitys ei istu tähän. Täällä saa myös hyvää palvelua Almerka ruokakaupoissa, sillä myyjä pakkaa samantien ostoksesi. Usein olen vain nähnyt miten vain pari tuotetta laitetaan per pussi ja kaupassa lähtiessä ihmiset kantavat neljää tai viittäkin pussia. Niin turhaa.. 

Saan aikaan hyvin paljon hämmennystä ja oudoksuvia katseita kauppialta. Ensimmäisenä hämmenytään kun haluan itse valita hedelmäni ja vihannekseni (oman vaivaantumisen lisäksi pelkään, että kauppias ehti salaman pussittaa ne). Toisena kun sanon ”no bolsa por favor” ja johon aina vastataan ”¿QUE??!! ¿No bolsa?”. Ja kolmantena vielä teen jotain niin absurdia kuin kaivan Suomesta tuomani kangaskassit laukustani ja pakkaan ostokseni niihin itse. Suomessa en pussita enää mitään kasviksia (okei paitsi ehkä herneen palot, ja muut pienet asiat, mutta nekin menevät kaikki samaan pussiin!) vaan kerään kaikki viivakoodit myyjistä ehkä hyvinkin ärsyttäviksi letkoiksi, joista saa viivakoodit sitten luettua ja heitettyä samantien roskiin. Näin mun ei tarvi vaivautua siihen enää kotona, halleluja! Pienet teot on isoja <3

Nro. 2 – Pyöreät tiskialtaat

En muista nähneeni yhtään keittiön tiskiallasta, joka ei olisi pyöreä. Ja nyt kun olen päivittäin kuuden viikon ajan tiskannut sellasiessa, niin sanon että se on pieni pain in the ass. Sinne ei millään saa kaikkia tiskejä järkevästi, jos tiskissä sattuu olemana yksikin lautanen. En vaan ymmärrä. Tähän väliin voisin kans kertoa että meidän rakkaan keittiön työtason pinnat ei kestä mitään märkää. Kyllä, luit oikein. Ja kyllä, uskoisin keittiömme olevan 2010- luvulta jopa. Ja kyllä, se on nyt täynnä kaiken maailman erilaisia läiskiä.

Nro. 3 – Koirat

Musta on aivan ihanaa, että ne saa juoksennella vapaana! Ne ei juokse autojen alle, eivätkä häiritse muita ihmisiä! Tiedän että tää on aika yleistä etelä-euroopassa mutta rannalla vapaana juoksevat ja leikkivät koirat tekevät mut jokapäivä iloiseksi! Koiria ei tosin näkynyt San Lorenzon rannalla toukokuusta lokakuuhun. Silloin paikalla oli rantavalvojia, ei nekää huonoja ollu.. Lokakuun ensimmäinen päivä hurtat valtas rannat perheineen ja omistajineen. Paikallisten koirat tottelee niiden omistajia tosi hyvinkin vielä. Haluisin hirveästi tietää onko niillä jotenkin parempia pentukursseja vai ollaanko täällä etelässä luontevammin koirien kanssa? Voi olla myös että ihmiset panostavat vaan heti pennusta asti koiransa kouluttamiseen enemmän sillä haluavat, että vapaana ulkoiluttaminen ja villit leikit lajitoverien kanssa onnistuvat. Voiks kaikki espanjalaiset hurtat olla muutenkin ihan extra söpöjä ja ihania? Vai onko mulla vaan sairas ikävä tätä yksilöä kotona?

”Te jätitte mut kotiin roskiksen kanssa. Mä halusin vaan vähän maistaa kaikkea..”

Kuvassa oma rakas Dumleni. Olen monta kertaa aikonut alottaa ”Dumlen ruokapäiväkirja” blogin. Tällä nartulla olis monta hassua kommellusta ja emäntänsä hermoromahdusta, josta kertoa. Ehkä sitten kun siesta on päättynyt.. 

Nro. 4 – Ryhmäkäyttäytyminen

En ole koskaan ennen ajatellut, että jonkun maan kansalaiset voisivat olla parempia kulkemaan ryhmässä julkisilla paikoilla kuin toiset. Olen aika varma että espanjalaiset ovat yksiä huonoimpia tässä. Voi olla tietysti taas, että mä olen liian umpiniskainen ja aina mukamas jonnekkin kiireinen suomalainen, joka ei kestä sitä että yhtäkkiä edessä kävelevä pari tai joukko ihmisiä vain pysähtyy. Ihmisiä pysähtyy ruuhakaisilla kaduilla ja bussista nousiessaan. Ihmiset pysähtyvät aina rullaportaissa, en ole nähnyt vielä kenenkään muun kävelevän niitä ylös tai alas (myöskään niissä ei osata mennä oikealla puolelle seisomaan, argh!) Toisaalta, miksi pitäisi kun ei kukaan ohikaan halua mennä.. Espanjalaisilla ei tunnu koskaan olevan kiire minnekkään, aina ehtii halaamaan hyvästit tai jäämään vielä pieneksi hetkeksi. Puhutaankohan Suomessa enemmän the pysähtymisestä? Puhutaan että itselleen täytyy olla armollinen, antaa itsensä pysähtyä hetkeksi ja olla enemmän läsnä hetkessä. Ehkä meidänkin täytyisi enemmän tehdä näitä fyysisiä stoppeja? Vaikkakin ihan keskelle katua, eikä kadun sivuun tai penkille. Ja vaikka takana tulevaa saattaisikin ärsyttää.

Tälläisen kasan pysähtyneitö ihmisiä löysin viime perjantaina. Kovasti puhalsivat pilleihin ja vain seisoivat. Ei mitään hajua mitä miksi.

Nro. 5 – Pöpökammon puuttuminen

Musta olis todella mielenkiintoista nähdä jonkin sortin tilastoa siitä, että ovatko suomalaiset espanjalaisia kipeämpiä. Suomessa paljon eri influenssoista ja tiedetään nämä kevät ja syysflunssat kun yhtäkkiä ja aina yllättäen koululaiset palaa kouluun ja aikuiset töihin, ja niin ne pöpöt vaan ovenkahvoista tarttuu kaikkiin ja kaikkeen. Käsidesi on ystävä ja näin päin pois. Itse edelleen totuttelen poskille pussailua uusien kavereidenkin kesken. Hieman sisäistä suomalaistani ahdistaa, kun sitä pitää tehdä tuntemattomienkin kanssa. Ja itse en koe olevani pöpökammoinen, so I couldn’t help but wonder: miten me Suomessa pärjättäisiin jos mekin tehtäisiin näin? Jaeltaisiinko influenssarokotteita vielä ahkerammin? Ja tarviiko täällä pelätä että uudelta tuttavuudeltaan saa herpeksen vaikkei esittäytymisen jälkeen vaihtaisi enää sanaakaan? Vai rullaako täällä sitten flunssa epidomioita? 

Irrallisena hauskana Espanjan terveydenhoidosta voin kertoa teille Tommin flunssailusta. Kahtena kolmesta kerrasta Tommi kantoi flunssan Suomesta Espanjaan. Se ei ole mikään ihme eikä hassua koska mä olin sen flunssan antanut molemmilla kerroilla.. Tommin piti tottakai käydä sitten täällä Espanjassa lääkärissä, jotta saisi sairastodistuksen töihin ja jotakin nappia oireisiin. Mutta jotenkin todella huvittavaa musta oli, kun sairasloman lusittuaan Tommin piti varata uusi aika lääkärille, jonka piti todeta Tommi terveeksi ja näin tullen antaa ”terveystodistus” töihin vietäväksi. 😀 ”Tätän olen todennut MR.T:n terveeksi!” Näin mä kuvittelen sen sanovan. 😀 Eli ainakaan kipeänä ei töihin ole menemistä.. Jokuhan voisi tarttua..

Jos täällä Asturiaksessa ollaan jostain ylpeitä, niin se on alueen oma juoma sidra. Se ei kuitenkaan ole lähellekkään samaa settiä kuin suomessa tunnettu omenasiideri. Se on noin 13%:sta ja siinä maistuu omena ja alkoholi. Tommin kanssa kutsutaan sitä tuttavallisesti kiljuksi. Sidran tarjoilu on näyttävää, sillä tarjoilijan on kaadettava se mahdollisimman korkealta mahdollisimman matalalla olevaan lasiin. Tämä siksi että sidran luonnolliset hapot tarvitsevat ilmaa parantaakseen sen makua. Usein siitä loiskuu yli, mutta tämä hei haittaa, usein pullon hinta on noin kahden euron luokkaa ja sidraa kuuluu juoda ryhmässä ni mitäs noista. Hauskin homma pöpöjen kannalta on se että sidraa kuuluu juoda vain yhdestä lasista. Vaikka olisi viiden hengen ryhmä. Ensimmäinen juoja kulauttaa ison hörpyn, joka on tärkeää saada alas ykkösellä. Seuraavalle juojalle kaadetaan sidraa samaan lasiin. Olis oikeesti tosi mielenkiintosta tietää kiertääkö täällä pöpöt enemmän näiden parin seikan tähden!

Tästä postauksesta tulikin First worlds problems in Spain kuin hassuja juttuja 😀 Mutta onneks nää mun pohdinnat ja tapahtumat oikeassa elämässä osaa jo naurattaa!

Fat Tomalta terveisiä Los Santosista, meikä aikoo nauttia ensimmäisestä marraskuu illasta neiti Nillo Tempran kanssa!

1,85€/ plo ! Got to love the prices! <3

¡Feliz Día de los Santos! Eli hyvää pyhäinpäivää! 🙂