Oi Andalucían aurinko

Edellisenä kuutena päivänä olen istunut autossa kahden päivän ajan ja lopun ajan vain kehrännyt. Minilomamme Andalucían auringon alla onnistui erinomaisesti. Näin hieman jälkeenpäin ajatellen vähän liiankin hyvin, sillä koko matka lipui ohi ilman suurempia tai pienempiä kommelluksia, jotka ovat siis hyvin tyypillisiä minulle. Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa reissua, jos sinne sitten komellukset ovat kasaantuneet..

Mutta siis, matkasimme 985km, reilut 10 tuntia per suunta, sisältäen ruokailut ja kuskien vaihdot. Neljän hengen seurueestamme siis Tommi ja Dennis saivat riemun painaa polkimia pitkin kolmikaistaisia moottoriteitä, joilla varoitettiin lumesta ja huusseista. En ymmärrä miksi alle 25-vuotiaista kuskeista täytyy aina vaatia lisämaksuja auton vuokrauksessa, kun kaikki vakuutuksetkin kerran on. Eikö se riitä, että on kerran maksanut itsensä (kiitos isoäiti!) kipeäksi ajokortista? Kun kerran en päässyt ratin taakse, päätin matkan alkupäässä korkata parit San Miguelit. Loput matkasta sitten voinkin pahoin, josta syytän Juliaa, joka ei vastaavalla toiminalla tukenut minua ja näin ollen mahdollisti laskuhumalani. Kun siihen lisättiin lievä matkapahoinvointi ni voilá! Perille päästiin täpärästi ilman asiaan kuulumattomia eritteitä.

IMG_20131004_105812.jpg

Tässä vaiheessa vain kaikkia muita paitsi allekirjoittanutta hymyilytti

Maisemat olivat matkan alussa ja lopussa aivan uskomattomat. Keski-Espanja oli uskomattoman tylsä. Nähtävänä oli suora moottoritie, pelto tai aavikko, surullisia tai tyhjentyneitä kyliä ja horisontissa saattoi ehkä nähdä yhden vuoren. Pohjoisessa näkymä oli hyvin vihreä, yhtä vuoristoa ja tunnelia.

maisemagijon.jpg

Kuvassa näkyy Asturiakselle hyvin tyypillinen pilvityyppi.

 

Etelässä oli niin lämmintä. Päivisin lämpö nousi hipomaan kolmeakymmentä, ja yötkin olisi voinut hillua vain bikinit päällä. Matkakohteemme Frigilianan kylä oli kauniimpi kuin muistin. Ja kiitos vain appivanhemmille asunnon lainasta, ihan huippua sanon minä. Kävimme ensimmäisen kerran Frigsussa 2011 ja vaikka siitä on kulunut vasta pari vuotta, osasin arvostaa paikkaa huimasti enemmän.

img_20131005_121935.jpg

img_20131005_121926_1.jpg

Siellä se välimeri häämöttää!

img_20131005_201537_1.jpg

Yksi mahtavista auringonlasuista amigo Miguel seurana

dsc_0416.jpg

Tämä yksilö on siis syksyltä 2011. En yhtäkkiä leikannut tukkaa, laihtunut neljää kiloa tai ostanut järkkäriä.

D-vitamiini varastot tuli siis täytettyä, rusketusrajat saatiin taas näkyviin ja vyötäröä tuli venytettyä parilla sentillä. Noiden hupien lisäksi nautimme pitkiä aamupaloja (ja ahh heräämisiä), meloimme kajaakeilla ja potkulaivalla välimeressä, ihastelimme tippukivi luolia ja söimme ”muiden maiden ruokaa” eli viimeinkin jotain muuta kuin espanjalaista! Kuten viimeksi, myös tällä kertaa minusta hauskinta taisi olla käynti Nerja Donkey Sanctuaryllä, eli Aasien orpokodilla. Orpokoti ei valitettavasti saa keskittyä vain aaseihin ja muuleihin kuten aluksi oli tarkoitu, sillä ihmiset hylkäävät ja kaltoinkohtelevat kaikkia eläimiä. Aasien, muulien ja hevosten lisäksi orpokodilla asustaa kissoja, koiria, pahkasikoja ja lampaita. Kun lähtöpäivän aamuna kävin lajoittamassa jäljelle jääneet ruokamme vapaaehtoisten ja eläinten syötäväksi, esiteltiin minulle orpokodin ensimmäinen papukaija. Kaveri oli jätetty yön aikana kissan kuljetuskoppiin paikan portin eteen. Mikäli Gijónista olisi yhtä lähelllä kaupungin keskustaa tälläinen paikka, niin enemmän kuin mielelläni viettäisin siellä siestapäiväni. Vanhana heppatyttönä ei haittaisi luoda lantaa ja tottua siihen kärpäsmäärään. Sen verran arvokasta työtä on pitää tälläisistä elämistä huolta.

poni.jpg

Miten mut voi joku hylätä?

aaasit.jpg

Nää kaverit vaati porkkanoita sanoen kovaa IIIIHAAAAAHAAAHA!

gang.jpg

Ja kuten tavallista, Tommi sai viidessä minuutissa jengin kasaan.

happypig.jpg

Mikä onni kuivasta leivästä!

Mikäli koskaan hillut Nerjan lähettyvillä, vieraile ihmeessä Sanctuaryllä! Keväällä kävimme paikallisella aasitarhalla myös täällä Asturiaksessa, mutta se kokemus oli vain ja ainoastaan kummallinen.. Paikka oli siisti ja eläimet onnellisen oloisia, mutta jotenkin oli outoa kun ne yhtäkkiä vain päästettiin ihmisten sekaan syömään salaattia ja vihanneksia kirjaimellisesti katetulta pöydältä.. Samalta pöydältä ja pöytäliinoilta tarjoiltiin tässä paikassa lounastakin vierailijoille..  Vastaavia paikkoja löytyy varmaan vaikka mistä ja laidasta laitaan, mutta jotenkin Nerjan paikka on mielestäni täynnä ylitse pääsemättömän ihana. Paikasta voi lukea lisää heidän kotisivuiltaan:

http://www.nerjadonkeysanctuary.com/

Oijoi, kuinka mielelläni lähtisinkään heti takaisin etelään. Gijón on tänään pysynyt visusti harmaan vaipan alla. Koko päivä onkin jo kulunut rästiin jääneitä blogeja lukien ja tätä postausta tehdessä (ehkä kans taisin katsoa kolme jaksoa Breaking badiä, hehe). Täytyy tästä varmaankin siirtyä takaisin kotirouvan arkee ja pyrähtää kauppaan, lomatuliaisina kaapaista kun löytyykin vain viiniä, suklaata ja LIMEJÄ! Niitä ei saa täältä mistään, joten arvatkaapa vaan kuinka tämä baarimestari kiljaisi, kun huomasi Frgilianassa olevan limepuita pilvin pimein! Palaan varmaan vielä Andalucía tunnelmiin kuvien muodossa kun saan niitä lisään käsiini.

¡Hasta pronto encantadores amigos!

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *