Välikausi Racoon – Molo

Seuraavassa postauksessa käymme kurkkaamassa Bugaboon maailmaan. Kerron kokemuksia Bugaboo Donkey – sekä Bugaboo Bee+ – malleista – silloin kun ollaan reissussa/lennetään! Nyt kuitenkin pois lentokoneista, rintarepuista ja vauvan vaatteista – kurkistamme hetkeksi välikauteen!

Auringon alla (Etelä-Euroopassa) tuulee ja sataa myös, silloin kun on talvi. Tuuli piiskaa armotta niin että saa pitää päästään kiinni, paikalliset painelevat toppatakeissa ja farkuissa. Meidän lapsilla on aina ollut välikausivaatteet – hiihtoasu- niinkuin niitä täällä pilkataan, pilke silmäkulmassa. 

Mikään ei ole typerintä kuin olla menemättä ulos ”huonolla säällä” – varustekysymys.

Hankinta olisi Suomessa helppoa. Ostaisin ehdottomasti unisex-värin, tummansininen olisi helppo, menisi kummallekin. Meille on siunaantunut tyttö sekä poika. Ei tarvitsisi hankkia moneen kertaan kalliita vaatteita. Meillä yksi tärkein ominaisuus on, että takin tulee olla vaalea. Pilvistä on harvoin, ja kun tuuli piiskaa niin kuitenkin aurinko paistaa. Kumosin haaveeni tummasta välikausitakista/haalarista kun painelin itse mustalla windstopperilla. Hikoilin auringossa, varjossa oli sopiva. Kylmä – kuuma – kylmä. Revin vetoketjua kuin viimeistä päivää, ylös alas ylös alas. Olo oli todella epämukava. Vaikka talviaurinko ei polta, on se silti todella voimakas ja talvisin aurinkoisissa paikoissa voi istua t-paidallakin, tuulensuojassa.

Näin Racoonin hiippahuppu-takin. Ostin sen heti kahdessa koossa.

387268_224271514318802_192683947477559_501637_2069337540_n.jpg

Racoon välikausitakki – Vesipilari – 3000 mm

Sateen jälkeisinä päivinä oli ihana mennä rannalle leikkimään. Ei haitannut leikkipuistoissa aamukosteudelta märät liukumäet. Eikun, hetkinen.

Lapsella oli henkseli-välikausihousujen alla sukkahousut, litimärät.

Kirosin itseni alimpaan sinne. Olin pessyt väärin. Olin tehnyt jotain väärin. Menimme kiltisti tuolla puvulla koko syksyn-talven-kevään. Aina kosteammalla säällä laitoin tuohon päälle sadehousut jotka olivat todella kuuma. Sadepuku ei hengitä. Lapsella oli selkeästi kuuma eikä sadepuku luistanut liukumäissä. 74cm/9kk puku jäi pieneksi vasta 2-vuotiaalla – tyttö on hieman normaalia pienempi. Takki sopisi edelleen mutta housujen lahkeet ovat lyhyet – saappaiden kanssa edelleen hyvä. Uusi syksy ja talvi saapui ja otimme käyttöön uuden koon. Kostealla hiekassa istuvalla lapsella taas – kosteus meni läpi – uudesta puvusta. Puku oli pesemätön.  Otin googlen avuksi ja menin Racoonin sivuille. Meinasin lentää takapuolelleni. Vesipilari oli vain 3000mm. Ostin puvun merkin takia, näön takia, en ollut kiinnittänyt lainkaan huomiota vesipilariin. Auringon alla elävä äiti ei osannut.

Kiinnitin liikaa huomiota näköön ja väriin, en teknisiin ominaisuuksiin.

Emme osta monia välikausi- tai talvivaatteita sillä niiden käyttöaika jää niin pieneksi. Kyllä yhdellä välikausipuvulla pitäisi pärjätä. Ainut mitä puvulta tarvitsin oli se, että se pitää vettä. Ei tarvitse olla täysin vedenpitävä, mutta pitäisi pystyä istumaan kostealla hiekalla tai kosteassa ruohikossa. Monet sanovat että sadeasu on sitten erikseen – minunkin mielestä. Ripsusadetta, kostetutta ja viimaa – sitä meidän talvi on auringon alla – välikausipuku ei sopinut lainkaan tarkoitukseen.

molo-kids-misty-softshell-haalari-striking-pink.jpg

Molo- Softshell -Vesipilari 10 000 mm

Vietin viimeyöni internetin ihmeellisessä maailmassa. Kysyin kavereilta ja mietin itse millainen Softshell-takkini on. Googlettelin ja kahlasin sivutolkulla – kokemuksia- teknisiätietoja – ulkonäköä unohtamatta. En heitä vesilintua Racoonin puvulla, säästän sen ”kuivaan, aurinkoiseen kevät ilmaan” – siihen se sopii loistavasti. Aloitin koko touhun alusta. Mietin Suomen kotia, mitä teemme yleensä Suomessa. Puvun täytyisi olla vedenpitävä, ainakin joissain määrin, kestää tuulta, veneilemme heti kun meri sulaa joten pitää olla lämmin ja kestää roiskevettä. Helposti puettava ja riisuttava, huppu, puku joka menisi myös meidän kodissa auringon alla; vaalea, tuulenpitävä, hennon sateen, kevyt ja hengittävä. Päädyin yksimielisesti itseni kanssa Softshell– haalariin. Puku osoittautui erittäin hankalaksi metsästää. Löysin lopulta kuvan puvun oikeassa koossa – juuri sen mitä olin miettinyt ! Molo-softshell haalarille jäi hintaa 53e

http://www.tenavalinna.fi

Tenavalinnassa on vielä extra -15% alennus – 20.3 asti -toimi nopeasti

Molo-logo-til-web.jpg

 

Muoti Liikunta Lasten tyyli Trendit

Rallatiraa – rintareput

Muutama sananen rintarepuista. Lupasin viimepostauksessa ”lisää aiheesta” joten tässä muutama sana. Olemme ostaneet uutena, lainanneet, ostaneet käytettynä ja testanneet lukemattomia määriä rintareppuja ja erilaisia kantohärpäkkeitä.

img_2320.jpg

Täällä auringon alla katukuvassa näkyy tietysti se perus BabyBjörn – kantoreppu. Syy: edullisuus, kaikilla on se, tulee ensimmäisenä mieleen. Olen joskus nähnyt Italiassa naisen joka kantoi lastaan, arviolta 3vuotias rintarepussa. Lapsen jalat osuivat melkein maahan ja meno näytti tuskaiselta, auh. Kokeilin itse kyseistä laitetta Suomessa ollessani. Vauva oli tuolloin 4kk ikäinen ja hyvin pienikokoinen, käytimme siis pienelle vauvalle tarkoitettua BabyBjörn kantoreppua. En uskaltanut kauaa kantaa mutta vauva viihtyi siinä sen aikaa mitä kannoin. Oli mukava päälläkin. En ihmettele miksi sitä ostetaan. Pitäisi kuitenkin ajatella lasten ergonomiaa.

2013-01-29babybjornmiracle.jpg

Wallaboo baby sling – oli ensimmäinen hankintamme kun vauvamme osoitti koliikin merkkejä. Vauva matkusti pussissa onnellisena ja käytin synnytyksen jälkeenkin raskaustakkia ja vauva mahtui pussissa takin alle, viimalta suojassa. Ongelmaksi koitui se, että auringon alla ihmiset eivät ymmärtäneet minun kantavan vauvaa, ja ruuhkaisissa paikoissa jouduin karjumaan että älkää litistäkö, vauva välissä! Minua pysäyteltiin kaduilla jatkuvasti ja kyseltiin mikä ihme tuo on. Sain pujoteltua vauvan slingistä niin, että sain hänet slingeineen päivineen jatkamaan unia omaan sänkyynsä, iso piste siitä. Vauvan kasvaessa hän matkusti naama menosuuntaan jalat ristissä ja hän piti asennosta. En onnistunut koskaan kantamaan lasta lonkalla ja pussin reunus painoi lapsen takareisiin kipeästi, huudon saattelemana luovuimme käytöstä. Toinen syy käytöstä luopumiseen oli vauvan paino. Pussi oli toispuolinen kantaa ja solisluuni sekä hartiani kipeytyivät toiselta puolelta, ymmärrettävää sinänsä. Slingi oli ainut mitä mieheni käytti ”omasta tahdostaan” ja usein hän kanteli vauvaa ympäri ämpäri. Slingissä onnistui myös imetys (minulta siis).

wallaboo-baby-sling-colours_orig.jpg

 

Stokke – hintahirviö. Stokken kantoreppu oli järkyttävän hintainen. Tietysti hankinnan jälkeen se oli Stockalla hulluilla päivillä puoleen hintaan, silloin vuodatin kyyneleen jos muutaman. Stokke on todella tekninen reppu. Suosittelen katsomaan Youtubesta Stokken videon. Pienellä vauvalla hänen päänsä kolisi sivuissa oleviin rauta-hakoihin ja hän myös pureskeli niitä myöhemmin, kolisi kivasti hampaisiin. En kantanu repussa koskaan naama menosuuntaan. Stokke on tekninen kantoreppu ja iso kantaa mikäli se ei ole päälle puettuna. Lennoilla koin tämän hankalaksi, sillä en halunnut koko aika istua kantoreppu tukirautoineen päälläni. Silloin se oli kuin panssari joka oli tietysti tiellä ja ärsytti. En myöskään saanut Stokkessa sitä ”oikeaa asentoa” vaikka kuinka hain ja se särki hartioihini. Selässä kannoin myös ja siellä painopiste oli hieman parempi mutta silti ehkä hieman normaalia luisevammat hartiani olivat koetuksella.

stokke-mycarrier-3-in-1-baby-carrier.jpg

Manduca ja Ergobaby. Mielestäni sama asia. Ehkä himokantajat ja muut alan expertit eivät ole samaa mieltä mutta minä en huomannut eroa. Reppu on todella kätevä ja menee pieneen tilaan. Helppo kantaa jopa 15kg lasta kilometri tolkulla 40 asteen helteessä. (Terveisiä Thaimaasta) Manduca ja Ergobaby ovat olleet kumatkin erittäin hyviä ja pienenä ja sirona kantajana olen saanut ”oikean asennon” ja kantaminen on ollut itseasiassa hauskaa. Lapsen laittaminen selkään on helppoa. Ainut minkä koen hankalaksi on klipsi mikä kiinnitetään kantajan niskan takaa, pitkähiuksisella ihmisellä sinne aina jää hiuksia jumiin. Ainut miinus siis, sekin jo aika naurettava.

manduca-ergo-comparacion.jpg

Patapum – kirppis löytö! En ollut koskaan kuullut kyseisestä merkistä, enkä sen koommin nähnytkään. Ostin sen viime Suomi-reissun aikana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Hintahan oli kirpputorilla 10e. Repussa on vielä vähemmän osia ja remmejä kuin Manducassa ja Ergobabyssä. Riisuin repusta vielä sen osan kun lapsi nukkuu, päätuki, pääpussi, hyttysverkolta se näytti. Reppu on siis riisutustakin mallista se riisuttu versio. Lannetuki on tukeva ja hieman kovempi kuin aikaisemmin mainituissa repuissa, sama malli kuitenkin, about. Lapset viihtyvät hyvin repussa, kumpikin. Reppu on kevyempi kuin edellämainitut ja olen usein pitänyt sitä vaatteiden (shaalin, takin) alla eikä se tunnu lainkaan huonolta. Menee vielä pienempään tilaan kuin muut saman malliset ja todella kevyt. Loistava ostos!

pat-toddler.jpg

 

 

Mikäli meille siunaantuu vielä vauva niin kantohärpäkkeeksi meille tulee ehdottomasti

1.Wallaboo sling -vastasyntyneestä-taaperoon

2.Patapum – taaperolle

 

 

 

 

Kulttuuri Lapset Raskaus ja synnytys Matkat