Huiskiva häntä

Joskus päivän ajan hukuksissa ollut ilo voi tarttua jostain toisesta. Yksikin hymyilevä ihminen voi saada itsensäkin hymyilemään.

Erityisen hyviä aidon riemun ja ilon tarttuttajia ovat nuo höpsöt lemmikkimme, koirat. Kuinka monesti olenkaan laahustanut väsyneenä kotiin ja ovella on ollut vastassa häntäänsä iloisesti huiskuttava karvaturri. Voisiko siitä olla piristymättä?

Kun muutin pois vanhempieni luota, yksi siellä vierailuiden iloisimmista hetkistä oli aina ensinäkeminen; rasavilli kultainen noutajamme juoksi toisinaan kuin seonneena ympäri pihaa ja minä tartunnan saaneena perässä. Vasta koiran jälkeen halivuoronsa saivat muut perheenjäsenet.

Enää tuo otus ei päällystä housujani karvoilla ja kuolalla ja pompi päälleni, mutta hyville muistoille jaksan edelleen hymyillä.:)

Siinä teille pienistä asoista nauttimisen mallia: