Mitä on opiskella kirjallisuutta?

Koko kevääni painottuu kotimaisen kirjallisuuden opiskeluun, joten on ajankohtaista pohtia, millaista kirjallisuuden opiskelu minun näkökulmastani on.

p3040011_775x800.jpg

1) Kirjallisuutta voi opiskella luentokurssilla, jolloin pääsee sosiaalistumaan jopa kerran viikossa luennolla, tai no luennollakin on helppoa vaan vetäytyä takariviin haaveilemaan.

2) Toinen vaihtoehto on tehdä kirjatenttejä, jolloin ei tarvitse edes ajatellakaan sosiaalista kommunikointia ja voi itse suunnitella oman aikataulunsa, eli haahuilla päivät netissä, tuskailla iltaisin saamattomuuttaan ja ajatella aloittavansa tosissaan huomenna. Viimeistään viikko ennen tenttiä on onneksi kuitenkin pakko ryhdistäytyä (tai siirtää tenttipäivää). Omaan ohjelmaani mahtuu näitä molempia suoritusmuotoja.

3) Pitää tietystikin lukea kaunokirjallisia teoksia mielettömät kasat. Yhdellä kurssilla luetaan tavallisesti noin 10 teosta, eli karkeasti noin 3000 sivua. Tästä seuraa muutamia seikkoja:

  • Kirjahyllyssä pyörii epämääräisessä sekasotkussa kasa kirjaston kirjoja. Niitä, joiden sivut ovat jo kellastuneet, koska ne on julkaistu joskus 1900-luvun alussa. 
  • Kirjastoon kertyy sakkomaksuja, koska kirjoja on lainassa vähintään kahdesta eri kirjastosta ja lähin kirjasto sijaitsee noin 300 metrin päässä, joten kirjojen palauttaminen ajallaan on aivan liian vaivalloista. Tietysti niitä voi uusia netissä (jos muistaa), joten useimmat lainassa olevat kirjat on uusittu vähintään kaksi kertaa.
  • Jokaisena vapaana hetkenään ajattelee, että nyt pitäisi kyllä lukea. Illalla päättää olla ahkera ja lukea, mutta luettuaan 10  minuuttia yksityiskohtaista suomalaista luontokuvausta, huomaa silmäluomiensa painuvan väkisin kiinni.
  • Niinpä viimeisinä iltoina ennen tenttiä on aika turvautua Googleen ja wikipediaan ja tarkistaa, kuinka Anna Kareninan juoni menikään. Tarvittavat tiedot saa siis hankittua noin 20 minuutissa yli 20 tunnin luku-urakan sijaan.

4) Kursseilla kirjoitetaan esseitä. Aiheen ja ohjeet saa aina noin kolmen kuukauden mittaisen kurssin alussa, mutta tarvittavan kirjallisuuden lukemisen aloittaa korkeintaan viikkoa ennen deadlinea ja varsinaisen esseen kahta päivää aiemmin. Opiskelutovereideni mukaan parhaisiin arvosanoihin pääsee yleensä niin, että viimeisenä iltana nauttii pari lasillista punaviiniä ja sitten alkaa naputella luovassa tilassa. Itse en ole kokeillut. Vielä. Enkä tykkää muuten punaviinistäkään.

5) Kirjallisuutta opiskeltuani olen huomannut lukutapani muuttuneen. Lukiessassani mitä tahansa romaania mietin kirjan kieltä, etsin intertekstuaalisia viittauksia, pohdin aikakautta, kertojaa, henkilöhahmoja, juonen kulkua, maisemakuvausta… Toisin sanoen, olen tainnut oppiakin jotain.

 

Kommentit (2)
  1. Joo, kirjailijoitahan meistä tulee. Ja toinen vakiokysymys toisesta opiskeluaineestani: ”Miksi opiskelet suomea, etkö muka osaa sitä jo?”

  2. Heh, muistan kun tein joskus kirjallisuuden perusopintoja ja kaikki kysyivät: ”Ai miksikä kirjallisuuden opiskelijat valmistuvat? Kirjalijoiksiko?”. Joo, niin just 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *