Tuntui aivan luksukselta saapua tänään kotiin jo kello 15.30 ja tietää, ettei tarvitse koko iltana lähteä kotoa mihinkään, jos ei halua. Mietiskelin innoissani, että mitähän kaikkea tekisinkään!

Ensin keitin iltapäiväkahvit ja lueskelin lehden läpi ja pelleilin kameralla (joten tämäkin palsta sai uudistetun ilmeen). Ruokaakaan ei tarvisi laittaa, koska eilistä sapuskaa oli vielä (todellista gourmeeta: nakkia ja perunaa!), eikä siivotakaan kannattaisi vielä, kun vasta eilen siivosin. Kaksi koneellista pyykkiä sentään odotti pesijäänsä.

Parin tunnin jälkeen aloin ihmetellä: kuvittelenko vaan, vai kaatuuko vasen seinä  kohta päälle? Onko ilma jotenkin tunkkaista? Luinko muka jo koko lehden? Niskojakin alkoi jumittaa kaiken koneella istumisen jälkeen. Mitähän tässä sitten tekisi?

Onneksi on keksitty tuo jokaisen suomalaisen perheen pelastaja, yhteiskuntaluokkaan katsomaton ajanviettotapa: Prisma-shoppailu! Siispä lähdin iltalenkille Prismaan (lenkiksi sitä todellakin voi kutsua, kun sahaa edestakaisin jättimäisen marketin käytäviä unohtuneiden jauhojen sunmuiden perässä.) Pikavisiitti tuonne markkinayhteiskunnan pyhättöön kesti vaivaisen puolitoista tuntia. Onko joku muu koukussa ravintoarvojen ja hintojen vertailuun? Kukkaron onneksi vain vertailen, harkitsen ja jätän lopulta ostamatta suurimman osan kaikista kummastelemistani tuotteista.

No, jos sitä ei lasketa fuskaamiseksi, että käy koti-iltanaan Prismassa, niin onhan se varsin harvinaista luksusta hillua kotona lörähtäneissä college-housuissa.  Tämä ilta pistää väkisinkin miettimään, voisiko tätä mukavaa kotonaoloa harrastaa vähän useamminkin?

Ehkä piilevä syy kotonaviihtymiseen on siinä, että laitoin eilen jouluvalot.