Pyöräilijä suuntavaisto sekaisin

On varsin virkistävää ja hauskaa hyötyliikkua ja pyöräillä paikasta toiseen. Jos siis käy niin hyvin, että osaa lukea karttaa oikein. Tai ylipäätään vaivautuu lukemaan karttaa, eikä luota siihen mahtavaan suuntavaistoonsa.

Eikai jostain kuulu kokemuksen syvä rintaääni? Olenko yhden tosielämän esimerkin velkaa?

Viikko sitten päätin, että tästähän mukavasti pyörällä surautan pallotreeneihin noin kymmenen kilometrin matkan. Varasin matkaan noin 50 minuuttia, koska itseni tuntien saattaisin vähän haparoida uudella reitillä. Kartasta kaikki näytti kuitenkin todellakin helpolta: tästä vaan polkaisen Kehä I:n varteen ja sitä pitkin sitten melkein perille asti. Simppeli juttu!

Hyvin rullasi pyörä alla ja mieli oli virkeä. Ison tien laitaa on helppo polkea, kun ei tarvi pelätä eksyvänsä. Paitsi että. Kaksi tai kolme kilometriä pyöräiltyäni tajusin, että se tie, jonka vartta poljin, ei ollut Kehä I, vaan Hämeenlinnanväylä. Olin menossa Tampereelle nääs!

Mikäpä muu siinä enää auttoi kuin kääntyä ympäri, lisätä kierroksia polkimiin ja etsiä oikea reitti. Lopulta pääsin treeneihin, tosin varsin hikisenä ja 20 minuuttia myöhässä… Ainakin sain pitkän ja tehokkaan alkulämmittelyn. Ensi kerralla voisin vähän katsoa minne ajan, enkä luottaa epäluotettavaan suuntavaistooni. Tai voisko pyöräillessä kiinnittää navigaattorin sarveen?

kartta.png

Hyvinvointi Liikunta Höpsöä

Kakskymppisen mummoilua

Mistä tämä kakskymppinen on ollut loppukesän ja syksyn mittaan täpinöissään? Uskomatta itsekään se on kykkinyt onnellisena mustikkametsässä, raapinut kätensä ruhjeille vadelmapuskissa ja hehkuttanut sen jälkeen reissua, keittänyt maanantaiaamuna iloisena hilloa, mössännyt useamman kilon omenoita soseeksi pakkaseen, neulonut luennoilla lapasia sormet syyhyten ja leiponut sämpylöitä jauhot pöllyten.

 

p9080004.jpgNoiden omenoiden kanssa meni hetki jos toinenkin…

Voisiko tätä sanoa ennenaikaiseksi mummoiluksi? Eikö eläkeläisten elämäntehtävä ole täyttää oma pakastin?(Mikä todennäköisesti ei ole suuri homma, koska marjoja löytyy ainakin viideltä vuosikerralta, mutta onneksi viimeistään kumminkaiman pakkasesta löytyy tyhjää tilaa). Eikö sukkia pitäisi kutoa kiikkutuolissa? 

Voisiko sittenkin kyseessä olla viimeaikojen trendivillityksen tarttuminen? Tai ehkä totuus on vain se, että ilmainen ruoka ja vaatteet ovat opiskelijalle enemmän kuin tervetulleita. Kaupan hilloista marjojen löytäminen alkaa olla yhä haasteellisempaa, joten itsetehdessä laatu on taattu. Sitä paitsi käsillä tekeminen rauhoittaa, ja siitä tulee hyvä mieli. Lopputuloskin yleensä tyydyttää, ainakin leipomukset ovat olleet varsin onnistuneita.

 

p9070002.jpgOmnomnomnom. Juustoa, sipulia ja herkkusieniä sämpylätaikinakierteissä.

Koti Ruoka ja juoma DIY