Koiruuksia
Vietin viime viikon vanhemmillani maalla seuranani mitä suloisin otus, jolla tosin energiaa riittää oikein tuholaiseksi asti! Kuitenkin nyt, kun olen palannut pieneen kerrostalokoppiini, kaipaan tuota karvapalleroa seurakseni. Kukaan ei raavi jalkoja, ei pureskele villasukkiani, ei hauku kimeällä äänellä korvaani, kun yritän nukkua päiväunia, ei syö pöydältä juuri tehtyä voileipääni… siis tarkoitan, että kukaan ei kellahda […]
