Työstä palautuminen palapelin äärellä

Kirjoitin Sydän-lehden pääkirjoituksessa työstä palautumisesta ja siitä, miten palapeliä kootessani keskityn vain yhteen asiaan. Unohdan hetkeksi puhelimen räpläämisen, pienen kaaoksen jälkeisen työpäivän ja välillä nousevan verenpaineen.

Kuten Anne Kuusisto tekstissään Stressi syntyy usein ajatuksista kirjoittaa, läsnäoloharjoitukset voivat auttaa. Minulle palapelien kokoaminen on läsnäoloharjoitusta, aikaa ihan itsekseen, ilman suorittamista ja aikataulua. Mindfulness-hetki.

Ennen tykkäsin hölkätä, välillä töistä kotiin, välillä kotikulmia kierrellen. Sitten polvi teki tenän ja hölkät oli siinä. Piti keksiä muuta päätä tyhjentävää hommaa.

Palapeleistä on tullut nykyään tapa palkita itseäni: saan hetken olla tekemättä muuta kuin etsiä sopivia paloja ja voi, miten palkitsevaa on, kun viimeinenkin pala on paikoillaan ja voin ihailla omaa luomustani.

Nykyään olen ihastunut 500 palan palapeleihin, jotka ovat mukavaa vaihtelua 1000 palan palapeleille. Isompia ei minun pöydälle mahdu.

Oletko sinä innostunut palapelihetkistä, työpaikan taukotilassa, kirjastossa tai kotona? Olisi kiva kuulla, miksi sinä teet palapelejä. Ja teetkö yksin vai muiden kanssa.