”Mä en usko masennukseen. Tai siis, kyllä varmaan jotkut voi olla oikeasti masentuneita, mutta tuntuu, että se on osalle vaan tekosyy laiskuudelle.”

Tämän repliikin olen kuullut kahden eri ystäväni suusta. Molemmat ovat erittäin fiksuja, sivistyneitä ja suvaitsevaisia. Kumpikaan ei tiedä minun historiastani sairauden kanssa eivätkä he missään nimessä olisi halunneet loukata minua eivätkä muita.

Enkä loukkaantunutkaan.

Olisin halunnut onnitella heitä siitä, että he ovat niin onnekkaita, etteivät ole tulleet tutuksi kyseisen sairauden kanssa. Mistä he olisivatkaan voineet tietää?

Ja kyllä, laiskuus ja saamattomuus ovat masennuksen oireita.

Mutta saako niistä syyllistää?

Harvinaisen typerä kysymys.

Silti usein koetaan, että masentuneelle saa ja pitää sanoa, että yrittäisit olla vähän reippaampi. Tai että ajattelisit vähän positiivisemmin. Miten sua voi väsyttää, kun et edes tee mitään?

Moniko silti menee sanomaan migreenistä kärsivälle, että kyllä se päänsärky lähtee raikkaassa ulkoilmassa?

Tai syöpähoidoista uupuneelle, että kyllä sä vaan näytit paremmalta hiukset päässä.

Mutta kun masennus ei ole oikea sairaus.

Ei, vaikka se voi pahimmillaan olla tappava.

Eikä muiden tosiaankaan tarvitsisi syyllistää masentunutta laiskuudesta ja saamattomuudesta, koska hän osaa hoitaa sen vallan mainiosti itsekin.

Kyllä, hän tuntee itsensä luuseriksi, kun ei pääse sängystä ylös.

Kyllä, hän haukkuu itsensä laiskaksi paskaksi, kun asiat jäävät tekemättä.

Kyllä, hän ajattelee usein olevansa niin kertakaikkisen hyödytön, että maailmalle olisi parempi olla ilman häntä.

Hän kuuntelee vieressä, miten kerrot aktiivisesta elämästäsi ja tuntee itsensä huonommaksi, kun kaikki energia ja ylikin kuluu pelkästään arjesta selviämiseen.

Hän käy töissä naamio kasvoilla vain sen voimalla, että kotona saa taas vajota tyhjyyteen.

Hän uskoo kaikki negatiiviset sanat, mutta ei niitä positiivisia.

Hän on laiska, ruma, mitätön loinen.

Hän ei osaa mitään. Hän on hyödytön ja taakaksi yhteiskunnalle.

Hän on arvoton.

Hän uskoo, kun sanot, ettet usko masennukseen.

Hän voi olla kuin kuka tahansa. Käyttäytyä normaalisti ja keskustella normaalisti.

Hän voi hymyillä ja hän voi nauraa.

Hän voi mennä kotiin ja niellä purkillisen pillereitä tai heittäytyä junan eteen ja sinä ajattelet, että olipa turha kuolema. Jotkut ihmiset eivät sitten kestä yhtään vaikeuksia.

Saatat jopa sanoa sen ääneen.

Jos haluat uskoa, että maapallo on litteä, saat toki rauhassa uskoa niin. Kunhan edes ihan pienen hetken pysähtyisit pohtimaan, voisiko sille sittenkin olla jokin ihan järjellinen selitys, miksi laivat hitaasti vajoavat horisonttiin sen sijaan, että tipahtaisivat sekunnissa reunan yli.