Nyt olen ruvennut suuresti miettimään, mitä järkeä tässä kirjoittamisessa oikein on? En ole vielä keksinyt miksi mä teen tätä. Jollain tavalla se tuntuu yllättävän vapauttavalta ja saa purettua omaa oloansa johonkin. Kun en mä ikinä enää puhu Saarallekaan mitään tärkeää, eikä sillä nykyisin olisi aikaa kuunnellakaan. Se elää kivaa perheidylliään Kumpulassa, eikä mikään hiekanmuru saa […]

Käytiin Juliuksen kanssa yöllä pihalla, tuuli ihan järjettömästi. En ole ihan varma oliko se puuska joka mut yritti kaataa vai nää huterat polvet vielä edellispäivältä. Näin kun ikää tulee, ei enää juomisillat ole sellaisia että aamulla pääsisi pirteänä ylös. Ei todellakaan. Tuntuu vaan että kuolee siihen paikkaan kun saa silmänsä auki. Eikä se siihen jää […]

Niin… Taisi mennä vähän pitkäksi tuo eilinen. Heräsin vasta, ku ovikello soi. Jotenkin olin heitellyt kaikki kamat eteisen lattialle ja onnistunut silti nukahtaan kengät jalassa. Naapuri kävi tuomassa mun kotiavaimet. Olin fiksuna jättänyt ne oveen roikkumaan, että varmana pääsisi kaikki kyläilemään joilla olis tarve. Ja joo, Patrik soitti. Halusi mennä parisuhdeterapiaan. Mä lupasin miettiä. Mietin […]

Mä olen se kuuluisa musta lammas. Valitettavasti vaan en tunne ketään, eikä kukaan minua. Haluaisin väittää etten myöskään tarvitse ketään, mutta valehtelisin. Mä tarvitsen sitä mitä kaikki muutkin: rakkautta. Mutta on mulla sentään vielä Julius. Mitä mä nyt teen? Istun kahvilassa edessäni tyhjä kahvikuppi ja kirjoitan näitä rivejä, enkä oikeastaan tiedä edes miksi. Tulin tänne […]