Kuva liittyy tapaukseen. Jos rakastat perunaa ja matkustat Venäjälle, syö täällä. Yks pottu täytteillä maksaa pari euroa.

Peruna, oi peruna. Ehdoton lempikasvikseni. Minua on ystäväpiirissäni nimitetty Vanhaseksi (ks. Susan Ruusunen: Pääministerin morsian, kohta ”uuniperuna”). Pietarin opiskeluvaihtoni kohokohta oli kun löysin ainoastaan uuniperunoita myyvän pikaruokaketju Kroshka Kartoshkan (kuva yllä), tukholmalaisilla taidefestivaaleilla sen sijaan herätin ystävässäni suurta ihmetystä, kun tilasin ruokarekasta perunapitsan. Nyt minusta on tullut myös perunanviljelijä.

Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, perunalle on varattu palstalta hyvänlainen osio. Taimien kasvattelu kotioloissa on hauskaa, mutta kyllä peruna on palstani kruunu. Kun kerroin kaverilleni toiveistani palstasadon suhteen, sanoin, että olisi kiva saada edes yksi peruna.

Perunakaupoilla. Tässä vaiheessa kevättä/kesää perunalaarit olivat jo aika tyhjillään. Esimerkiksi Mozart oli jo harmillisesti päässyt loppumaan.

Jos perunan idättää itse, se pitäisi aloittaa hyvissä ajoin. Perinteisesti peruna idätetään pimeässä, mutta silloin iduista voi tulla hauraita. Auringossa idätetyn perunan iduista tulee vihreitä ja vahvempia. Kylvön voi lajikkeesta riippuen suorittaa maan lämmettyä.

Perunapenkkien väliin kuuluisi jättää 70 cm väliä. Istutusväli on interwebin mukaan noin 20-30 cm. Nämä asiat on tärkeitä muistaa tarkastaa, jos haluaa edes yrittää onnistua.

Peruna läiskäistään kokonaisuudessaan ituineen maahan, päälle nakataan multaa ja harso. Sitten odotellaan. Alkukesästä istutettujen perunoiden pitäisi alkaa tuottaa satoa heinäkuussa. Loppukesästä saa jo suurikokoisempaakin perunaa.

Minä en ruvennut idättämään omin avuin. Ensinnäkin asunnossani olisi maannut noin 150 (luomu)perunaa reilun kuukauden ajan. Toisekseen olin idätysaikataulusta myöhässä jo silloin, kun vuokrasin palstani. Valmiiksi idätetty peruna on myös periaatteessa takuulla turvallinen: kaikki siemenet ovat varmasti kotimaisia ja tutkitusti tautipuhtaita.

Kaikki vaavit kotona.

Ensimmäinen haaste oli lajikkeen valinta. Ymmärtääkseni palstamme maa on melko savista. Logistisista syistä koko perunapenkin kattavan multakerroksen tuominen palstalle ei ole mahdollista, joten lajikkeen valintaan piti perehtyä erityisesti. Mieleen tulivat ensimmäisenä Siikli, Timo ja Annabelle. Timo on mielestäni tympeän makuinen peruspottu, joten ainakaan sitä en palstalleni halunnut. Annabelle on arvokkaampaa kamaa ja altis taudeille. Kiitos ei, vaikka hyvää onkin.

Idätettyä siemenperunaa saa suhteellisen edullisesti myös kaupasta, joten päädyin marssimaan sinne. Kylvövalmiit perunat maksoivat kilolta 2,3 euroa. Tarjolla Plantagenissa oli Timoa, Siikliä, Colombaa ja Mozartia. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Kävin myös K-raudassa, mutta siellä ei perunoita ollut tarjolla.

Ostoskärryyn päätyi kolme pussia Siikliä ja yksi pussi Colombaa. Siikli on perinteinen ja suosittu lajike. Colomba taas on uudempi lajike, trendikäs peruna siis. Kiinnostuksen herätti sen satoisuus. Colomba on Siikliä aavistuksen jauhoisempi, ja sopii myös muusiin. 

Nyt sitten odotellaan! Kaupunki on merkannut jo melkein kaikki palstapellot, paitsi tietenkin sitä, missä oma palstani sijaitsee. Loma alkaa lähennellä loppuaan ja istuttamaan pitäisi päästä pikimmiten. Perunat ovat jo niin sanotusti kuumina.