Ekaa kertaa palstalla – pieni tietoisku puutarhamansikasta
Onneksi olkoon! Arpaonni tai uskomaton mäihä suosii sinua, ja saat vihdoinkin viljelypalstan palsta-alueelta X.
Ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kesää. Ilmassa on kevään tuntua ja maa tuoksuu kostealta.
Menet heti tsekkaamaan, miltä palstasi näyttää. Hyvällä lykyllä maasta nousee jo raparperia ja jotakin muuta vihreää, mitä et vielä tunnista.
Sitten huomaat mansikan, joka on ketjuttunut pienempiin mansikan taimiin ja vielä pienempiin mansikantaimiin. Se on siis tehnyt rönsyjä ja rönsyjen rönsyjen rönsyjä. Siis sitä hemmetin tiukkaa köynnöstä, mikä ei ainakaan vetämällä katkea.
Mansikkaa on viljelty osassa palstaa, mutta jostakin syystä sitä löytyy jokaisesta palstasi nurkasta. Eli ensi kesänä saat ainakin ison mansikkasadon! Vai?
Oikeastaan et voi tietää sitä etukäteen. Varmaa on vain, että edellinen palstalainen on kyllästynyt rönsytaimien siivoamiseen.
Rönsy on mansikan tapa lisääntyä. Kun ostat supermarketista tai puutarhamyymälästä kullanarvoisia mansikan taimia (10 kpl yht. 20e), kyse on juuri niistä rönsyistä, mitä mansikka tuottaa sinullekin lopulta riesaksi asti.
Meillä nämä kaupan mansikan tekemät pikkurönsyt tuottivat marjaa jo ensimmäisen kesän lopulla.
Mansikka siis lisääntyy itsekseen jatkuvasti. Ovatko rönsyt sitten oikotie ikuiseen mansikkaomavaraisuuteen? Valitettavasti eivät.
Mansikan taimi on hedelmällinen noin 3–5 vuotta. Vanhakin mansikka kukkii normaalisti, ja pörriäiset pörräävät – mutta kukat eivät enää kehity marjoiksi.
Koska sekä mansikan emotaimi että sen rönsylapsoset ovat geneettisesti samanlaisia, myös rönsyillä on parasta ennen -päivämäärä, kumma kyllä.* Eli tarpeeksi monen vuoden jälkeen edes rönsyt eivät tuota marjaa.
*Kaikki rönsyt ovat geneettisesti emotaimin kopioita ja samanarvoisia tulevaa sadontuottokykyä ajatellen.
Toki mansikkasatoon vaikuttavat muutkin asiat, kuten istutussyvyys ja lannoitus. Niistä tarkemmin ehkä myöhemmin.
