Dubrovnik jätti kylmäksi

Matkakuvia on vielä vaikka kuinka jäljellä ja kerrottavaa sitäkin enemmän, mutta nyt hypätäänkin suoraan seuraavaan maahan. Matkasuunnitelma oli suunniteltu niin, että vietettiin yksi päivä Dubrovnikissa ennen Helsinkiin palaamista. Tätä olin odottanut ja olinkin kolunnut netin ihmeellisen maailman läpi tuosta kauniista kaupungista.

Montenegrosta matkasimme Kroatiaan Airbnb:n hostin hoitaman kyydin voimin. Matka oli todella vaivaton verrattuna ensimmäisen päivän seikkailuun, josta täällä kerroinkin. Ainoa asia mikä varjosti matkaa, oli pahan olon huipentuminen rajalla odotellessa. Kysyinkin suomeksi autossa olijoilta, että jos alkaa oksettaa ja juoksen autosta ulos rajalla, niin joudunkohan sitten johonkin kuulusteluihin. Vähän naureskelivat tuolle kysymykselle, mikä edelleenkin omasta mielestäni oli ihan pätevä. Onneksi pahaolo alkoi hälventyä kun päästiin jatkamaan matkaa.

Tähän väliin vähän tuosta liikenteestä. Meidän kuski ajoi siis todella hyvin ja turvallisesti, mutta samaan aikaan myös uhkarohkeasti. Kaistoja vaihteli aivan miten sattui ja mutkitteli autojen välistä suhteellisen isolla autolla. Vielä ei oltu sydänkohtauksen partaalla, mutta lähellä käytiin muutaman kerran.

Perille saavuttaessa ja hetken etsiskelyn jälkeen löysimme majapaikkamme. Vaikka olin hoitanut majoituksen tuolle yölle, ei minullakaan ollut mitään käsitystä, minkä näköisestä paikasta oli kyse. Apartments & Room Frane oli paikan nimi ja sitä piti semmoinen rempseä naisporukka. Kaikki taisivat olla sukua toisilleen, joten perheyritys ilmeisesti kyseessä? Joka tapauksessa huoneet olivat paljon parempia mitä ajattelin! Kunnon huoneistoja, jotka olivat siistejä ja kaikki toimi moitteettomasti. Sijaintikin oli oikein loistava, kävellen pääsi minne haluttiinkin.

Jätettiin laukut majoitukseen ja lähdettiin kohti Vanhaa Kaupunkia. Ruokaa oli saatava, joten pidettiin kaikki silmät auki potentiaalisista ruokapaikoista. Ei mennyt kauaa, kun bongattiin kadun toiselta puolelta ravintola. El Toro oli ravintolan nimi. Heiltä löytyi juuri sopivasti tilaa meidän 9 hengen porukalle. Pistettiin tilaukset tarjoilijalle ja jäätiin odottelemaan ruokaa. Sitä saatiinkin sitten odotella. Ja odotella.

Jo ihan reissun alkuaikoina bongasin ravintoloiden listoilta Black Risotto eli mustan risoton. Joten nyt viimeisenä päivänä oli pakko pistää tilaukseen, oltiinhan sitä kaiken lisäksi vielä Kroatiassa. Ainakin omien tietojen mukaan tämä on yksi niistä ruoista joita pitää tuolla maistaa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Risotto oli ihan ok, ei mitään tajunnan räjäyttäjää. Muste toi oman lisäyksensä risottoon, parhaiten kuvailisin sitä suolaisemmaksi, mutta ei silti niin että suolaa olisi lisätty. Kuitenkin varmasti sellainen ruoka että jossain paremmassa paikassa olisi varmasti kunnon makunautinto. Sopi kuitenkin siihen tilanteeseen sekä nälkään paremmin kuin hyvin.

Kun oli vatsat saatu täyteen ja ruoka maksettua, jatkettiin matkaa kohti Vanhaa Kaupunkia. Mitä lähemmäs saavuttiin sitä enemmän turisteja alkoi vilistä ympärillä. En kuitenkaan voinut uskoa sitä turistimäärää, joka Vanhassa Kaupungissa oli. Riitti vajaa minuutti kun todettiin, että tänne ei kyllä haluta jäädä. Se turistien määrä sai sisällä ahdingonpoikasen syntymään ja tuntui että ei aivot enää pysyneet päässä siinä häslingissä. Lähdettiinkin kiertelemään sivukujille. Hiljaisemmat sivukujat tuntuivat paljon mielekkäimmiltä ja hetken niitä jaksettiin kierrellä. Perinnettä ylläpitäen kävin bongaamassa matkamuiston, jonka jälkeen todettiin kierroksen olleen siinä.

Alla oleva kuva kertookin paljon noista fiiliksistä tuossa turistikohteessa.

Jatkettiin Dubrovnikin tutkiskelua ja pysyteltiin sivukujilla turisteja välttääksemme. Kahvilaa yritettiin bongailla, mikä osoittautuikin paljon vaikeammaksi kuin olisi voinut luulla. En tiedä oliko meillä jotenkin ”kriteerit” korkealla, vai johtuiko tuosta turistihälinästä, mutta sellaista sopivaa ei vain meinannut löytyä.

Ei sitä kuitenkaan loputtomiin jaksanut etsiskellä, joten tehtiin nopea päätös ihan ok kahvilan suhteen. Siihen hätään se kuitenkin osoittautui ihan toimivaksi vaihtoehdoksi. Kahvit vaikuttivat olevan hyviä ja minä sekä Suvi päätettiin pistää klassikko bananan split puoliksi.

Dubrovnikissa vietetty päivä sai päätöksen yhteisellä ravintolaillallisella. Vielä ei ollut ehditty ”hienosti” matkan aikana ravintolassa syömään, joten nyt oli sen vuoro. Sopivaa ravintolaa etsiskeltiin TripAdvisorin avulla. Maanantai tuotti omia vaikeuksia aukiolojen suhteen. Otettiinkin muutama vaihtoehto ylös, mutta päädyttiin siihen että lähdettäisiin vain etsiskelemään.

Kävely alkoi kyllästyttää ja nälkä kasvamaan. Yhteisellä päätöksellä suunnattiin yhteen noista etukäteen löydetyistä ravintoloista, joka oli hyvät suositukset saanut. Peppers Eatery saa meiltä kyllä vahvan suosituksen. Jokainen kehui ruokaansa ja omani oli ehdottomasti yksi parhaimpia pastaruokia. Tilasin Pappardelle Pastan ja vaikka hetken mietin että olisin jättänyt tuon tilaamatta, niin onneksi en. Olisivat sellaiset makunautinnot jääneet väliin että huhhu!

Lopputiivistyksenä Dubrovnik oli turistirysä, joka ei pystynyt täyttämään suuria saappaita, jotka sille olin asettanut. Kaupunki oli muutenkin hyvin erilainen mitä olin etukäteen ajatellut ja millaisen kuvan olin siitä saanut. Tietenkin tuo meidän päivän reissu oli vain pintaraapaisua, ehkä tuosta saisi enemmän irti paremmalla ajalla. Pelkään kuitenkin pahoin, että olen liian myöhään liikkeellä ja turistit ovat jo ehtineet tuon kaupunkikohteen vallata täysin.

Vai olenko väärässä, onko Dubrovnikissa vielä toivoa?