Keskiviikkoaamu

Heräsin tänään 7:30 aikoihin. Poraaminen alkoi kuten tavallisesti. Yleensä käännän vain kylkeä ja pakotan itseni uudestaan uneen. Nyt kuitenkin poraaminen tapahtuu meidän seinään, joten voitte vain kuvitella sen melun tasoa. Sen lisäksi huoneeni seinästä on porattu kaksi kertaa läpi. Ei ihan innosta jäädä nukkumaan, vaikka sänky ei seinän vieressä ole. Nousin siis ylös ja katselin meidän tuhottua olohuoneen seinää. Iltaisin asia huvittaa, eihän tälle voi kuin nauraa. Nyt aamulla ei tosin tämä naurata enää. Ehkä illalla sitten taas.

Siirsin olohuoneesta kaikki meidän lasiset lasit sivuun sekä lasisen kaapin kauas seinästä. Sohvaa harkitsin myös siirtävän, mutta olkoon se nyt toistaiseksi siinä. Sain juuri siirrettyä kaiken turvaan, kun uusi tuho ilmaantui seinään.

Meillä siis menossa taloyhtiössä julkisivuremontti, jonka kanssa taidetaan nyt olla puolessavälissä. Seuraavaksi olisi vuorossa sitten etuseinät eli toisin sanoen meidän ikkunat. Kauhulla odotetaan tuleeko ikkunoista läpi…

Koska nukkuminen ei millään tasolla tullut enää kuuloonkaan, päätin käyttää aikaisin herätyn aamun jollain tavalla hyödyksi. Siivosin vihdoin vaatteet, laitoin kaikki omille paikoilleen ja lisäksi vielä järjestelin lipaston päältä tavarat. Olen varmaan yksi sotkuisimmista ihmisistä, pidän tavarat sellaisessa hallitussa kaaoksessa. Tiedän silti melko tarkkaan, missä mikäkin on, vaikka kyseessä olisi hyvinkin korkea tavaravuori. Tykkään myös siirrellä tavaroita paikasta toiseen, sen sijaan että laittaisin ne heti samalla sekunnilla omalla paikalleen. Pitäisi varmaankin ilmoittautua jollekin siivouskurssille.

Luonnollisesti remppamiehet pitivät tauon juuri tuon siivouksen aikana. Laitoin teeveden kiehumaan ja pistin tabletilta leffan pyörimään. Poraus alkoi jälleen, joten ei muuta kuin kuulokkeet korviin ka koko asunnon kaukaisempaan nurkkaan, eli keittiön saarekkeeseen leiri pystyyn. Oli muuten jotenkin ihan super vaikea löytää mitään katsottavaa. Tuntuu että olen kolunnut kaikki Netflixin leffat, jotka ovat sellaisia keveitä ja joita voi seurailla vähän niin kuin ohimennen ilman että tippuu kärryiltä. Päädyin klassikkoleffaan Ansa vanhemmille ja sitä on nyt tässä tabletilta katseltu koneella samalla töitä tehden.

Meille on loppuviikosta tulossa karvainen kaveri yökylään. Odottelen aikalailla innolla, mutta samalla vähän peloissaan. Meillä ei ikinä ole ollut koiraa, vaikka kovasti koko perhe ollaan koiraihmisiä. Molemmilla vanhemmilla tosin on ollut koiransa ja kesäisin tuli lapsena vietettyä kummien koirien kanssa paljon aikaa. Joten ihan tuntematonta puuhaa ei koirien hoitaminen ole. Ja onhan mulla aina Inka, joka on kunnon koirienhoidon mestari.

Lisäksi olisi suunnitelmissa pitää tyttöjen kanssa leffailta meillä. Muuten loppuviikko menee aikalailla töiden merkeissä sekä tästä remontista selviytymiseen. Tänään on viikon toinen ja viimeinen vapaapäivä, jonka aion käyttää pakenemalla poikaystävän luokse. Velvollisuudet ei kuitenkaan ole ihan vielä selätetty, miksi kaikkea aina jotenkin venyttää ja venyttää? Jos vain heti hoitaisi asiat samalta istumalta, niin ei tarvitsisi niitä sitten miettiä koko päivää. Ehkä tässä joskus oppii.

Superia keskiviikkoa kaikille, nyt pistän kananmunat kiehumaan ja juon ison lasin tuorepuristettua appelsiinimehua. Onhan tässä jo hyvän aikaa ehtinyt hereillä olla. Aamiaista kehiin!