Kun auto hajosi Bosnia-Hertsegovinan rajalle

Aamulla pakattiin autot täyteen ja otettiin suunnaksi Bosnia-Hersegovina. Tarkistettiin että kaikilla oli varmasti mukana passit sekä valkoiset kortit, joilla päästiin sitten takaisin Montenegroon. Aurinko paistoi ja kaikilla oli sellainen hyvä seikkailufiilis. Kaupan kautta matkaeväät ja matka kohti Trebinjea pystyi alkamaan.

Meidän auto päätti lähteä oikoreitille. Ei ihan parhaimpia ideoita, sillä tuolla oikoreitillä kadut olivat vielä kapeimpia ja mutkittelevampia kuin muualla lähistöllä, jotka olivat jo haasteellisia. Ehjinä ja naarmuitta selvittiin kuitenkin takaisin isolle tielle.

Ajomatka taittui nopeasti upeita maisemia katsoessa. Jälleen kerran kuvat eivät anna minkäänlaista oikeutta niille. Pieni sade pääsi myös yllättämään meidät, mutta mikäs siinä oli autossa istuessa. Bongailtiin ajomatkalla eläimiä ja oli eväiden kanssa kunnon road trip-fiilikset.

Rajalle saapuessa oli siellä pieni jono meitä odottamassa. Kaikki kuitenkin sujui melko sujuvasti eikä meillä mihinkään ollut kiire. Lomallahan sitä oltiin.

Oltiin meidän autoletkan autoista viimeiset, kun kurvattiin parkkiin joka oli Bosnian rajalla. Ei tajuttu mitä oli tapahtunut, ennen kuin noustiin autosta ulos. Yksi kolmesta autoista ei käynnistynyt enää. Ajateltiin että no, jos tarpeeksi monta kertaa kokeilee niin kyllä se siitä. Mutta ei. Seuraavaksi joku ehdotti että työnnetään autoa alas, josko se siitä lähtisi käyntiin. Ei onnistunut.

Vuokrausfirmaan soitto, auto jäi siihen ja me jatkettiin koko porukalla matkaa kahdella autolla kolmen sijaa. Tiivistunnelma ei haitannut matkantekoa ja pian alkoi määränpää Trebinje lähestyä. Auto jätettiin parkkiin ja lähdettiin tutkimaan mitä lähistöltä oikein löytyi.

Vaikka Bosnia-Hertsegovinalla onkin oma valuutta markka, ottavat he euroja vastaan ainakin turistikaupoissa sekä parkkipaikkojen valvojat. Tämä siis vinkiksi ainakin Trebinjeen matkaaville.

Hetken kiertelyn jälkeen todettiin että ruoka tekisi hyvää. Päädyttiin ravintolaan jossa näytti olevan eniten asiakkaita ja muutenkin TripAdvisorin suositustarra ovessa. Listalta löytyi ruokia laidasta laitaan ja päätettiin suurimman osan kanssa ottaa varma vaihtoehto eli Burger. Kuinka pahasti burgerin voisi mokata? Tässä tapauksessa todella pahasti.

Yllä näette ehkä yhden huonoimmista ruoista mitä olen syönyt. Ranskalaiset olivat todella jauhoisia, perunanmausta ei ollut tietoakaan. Burger oli jättiläiskokoinen jauhelihapihvi, jonka sisällä piti olla kinkkua, kuustoa sekä jotain. Todellisuudessa pihvi oli sisältä täynnä chilin siemeniä, joka teki pihvistä lähes syömäkelvottoman. No onneksi ei ateriaa ollut hinnalla pilattu ja muutenkin ei siinä kukaan ollut valittamisfiiliksellä.

Kun saavuttiin takaisin rajalle, katsottiin ihmeissämme autoa joka oli parkkeerattu rajan parkkipaikalle. Se oli täysin sama auto, jonka olimme siihen jättäneet. Päätimme kuitenkin että no, testataan olisiko sille tapahtunut jotain. Ei mitään. Ei auttanut muu kuin uusi soitto autovuokraamoon. Sanoivat että sieltä tulisi joku puolentunnin sisään.

Päätettiin yhdessä että meidän auto lähtisi edeltä liikkeelle käymään kaupassa ja tekemään illallista valmiiksi. Ihan hyvä että tähän päädyttiin, sillä todellisuudessa muut olivat joutuneet odottaa tunnin verran ennen kuin joku oli saapunut paikalle. Eihän siinä tilanteessa voinut muuta todeta kuin että onneksi auto simahti rajalla, eikä keskellä matkaa, joka olisi tehnyt koko hommasta entistä hankalampaa.

Ilta sujuikin illallista syöden, ulkona istuen ja jälleen maisemista nauttien. Seuraavalle päivälle oltiin myös suunniteltu retkeä, joten ei auttanut muu kuin pistää akut lataukseen. Vähän siinä kyllä mietitytti että mitenköhän huomenna kävisi autojen kanssa, pääsisivätkö kaikki perille asti?