Ihanaa vuoden 2019 alkua kaikille! Mulla on vuosi lähtenyt käyntiin mitä parhaimmin, toivottavasti myös teilläkin. Palataan kuitenkin tuohon vuoden viimeiseen päivään, joka osoittautui yhdeksi parhaimmista päivistä!

Kuten täälläkin tullut esille, niin syksy meni ystävien suhteen miten meni. Tämän saralla pistin skarppausvaihteen päälle ja olinkin ihan täpinöissäni, kun päätettiin tyttöjen kanssa viettää koko 31.12. yhdessä touhuten. Jotenkin sitä vain uppoutuu siihen omaan arkeen sekä myös parisuhteeseen, jolloin kolmasosapuoli, tässä tapauksessa ystävät jäävät vähemmälle. Siinä tosin yritin puolestani skarpata lukiokavereiden suhteen. Lyhyesti, aikalailla ihmissuhteiden tasapainottelua oli tuo koko syksy.

Aamuksi haluttiin jotain aktiviteettia, jotta sitten illalla voisi herkutella hyvällä omallatunnolla. Tuon aktiviteetin löytäminen osoittautuikin odotettua vaativammaksi. Onneksi löydettiin kuitenkin aktiviteetti aamupäivään. Malmille uuden vuoden jumppaan!

Vähän alustusta tähän: En ole oikeastaan harrastanut muuta kahteen vuoteen liikuntaa kuin mitä nyt valmennus hommissa tulee. Joten luonnollisesti olin aika jännittynyt siitä että kuinka minun nyt käy. Pelkäsin pahinta, eli sitä että laatta lentää ja taju lähtee. Näin ei käynyt ja vitsit oli ylpeä olo itsestä!

Siitä suunnattiin jokainen omiin koteihimme ja alkoi laittautuminen. Fiilisteltiin Inkan kanssa sitä kaikkea aikaa mitä meillä oli käytettävänä, yleensä kun laittautumisaika on se 30min. Tähän siis sisältyy suihku, meikkaus, hiukset, syöminen ja kaikki muu mahdollinen mitä vain voi tulla vastaan. Tietenkin kiirehän siinä tuli, mutta onnistuttiin kaikki kuusi pääsemään ravintolaan suhteellisesti aikataulussa.

Yksi varma asia tälle päivälle oli yhdessä syöminen. Oltiinkin kerrankin hyvissä ajoin varattu muutamaan ravintolaan pöytä, joista sitten päädyttiin paljon kehuttuun YesYesYes-ravintolaan. Eikä muuten kehut turhia olleet! Otettiin valmis-menu, joten ainoa ”stressin” aihe oli juomien valitseminen. Koko ruokailuhetki oli täysin vaivaton, meitä palveli parhain tarjoilija mitä minulla on koskaan ollut ja koko kokemuksen sai viettää parhaimpien ystävien kanssa. Erityisen vahva suositus siis kyseiselle ravintolalle, itse ainakin aion käydä jatkossakin.

Loppuilta sekä vuoden vaihtuminen vietettiin yhden ystävämme luona. Rehellisesti sanottuna odotukset eivät olleet mitenkään korkealla. Yritin pitää mieleni mahdollisimman tyhjänä, ainoa asia jota sitä aina välillä varjosti oli pelko itkemisestä. En oikein itsekään tiedä miksi olen poikkeuksetta itkenyt varmaan viimeisen viiden vuoden vaihtumisen aikana. Nyt kuitenkin menoa oli niin hauskaa ja huoletonta, ettei itkusta ollut tietoakaan. Ei edes siinä vaiheessa kun soitin poikaystävälle toivottaakseni hyvää uutta vuotta.

Varmaankin juuri tuo alhaiset odotukset tai niiden odotusten olemassaolemattomuus takasivat sen, että kyseessä oli ehkä yksi elämäni parhaimmista vuoden vaihtumisista. Tietenkin päivän alku oli suunniteltu, mutta loppu oli jätetty kohtalolle.

Mitään uuden vuoden lupausta en tee, sillä jotenkin se ei vain ole mun juttu. Aion kuitenkin ottaa enemmän muita huomioon yksilöinä, oppia pitämään omia puoliani ja tehdä päätökset itseni takia sekä tarttua uusiin tilaisuuksiin. Kaikkia näitä yhdistää yhteinen tekijä nimittäin ennakkoluulot. Niitä haluan vähentää ja katsoa sekä kohdata asioita avaralla mielellä.

Ihanaa vuotta 2019 kaikille, toivottavasti jokainen saa tästä vuodesta irti juuri sen mitä tarvitsee.