Kesä’18 2/2
Otsikon mukaisesti kesäfiilistelyt jatkuvat toisen osan muodossa. Jos ensimmäinen osa jäi välistä, pääset lukemaan sen kätevästi tästä.
Iltauinnit oli kaivattu virkistys lämpimiin päiviin. Hyvät eväät mukana pystyi nauttimaan juuri siitä luonnosta, jota olin juhannuksen jäljiltä jäänyt kaipaamaan lisää.
Kesän yksi ehdottomista lempipäivistä oli treffipäivä Linnanmäellä. Sää oli lämmin, mutta silti tarpeeksi viileä että laitteissa jaksoi juosta. Ihmisiä oli, mutta silti sen verran vähän, ettei tarvinnut liiakseen jonotella. Kirnussa tuli varsinkin ravattua ja vaikka edelleen miellän itseni hurjapääksi, niin alkavat vihdoin laitteet mahanpohjassa tuntua.
Heinäkuun lopulla aloin kuitenkin kaipaamaan omaa rauhaa ja lähinnä sellaista omaa tilaa. Suunnitelmia oli ehditty jo tehdä ja paljon odotettuja asioita oli edessä, joten siirsin nämä ajatukset kokonaan syrjään. Ajattelin että ne fiilikset menee kyllä ohitse, syksyllä sitten ehtisi pohtia noita ajatuksia.
Elokuussa Flow pisti omalta osaltaan kesän pakettiin. Itse festareista kirjoittelinkin jo aikaisemmin, jota pääsee lueskelemaan täältä. Flowssa sitten tuo oma ahdistuneisuus paisui ja lauantaina Arctic Monkeysin keikalla itku tuli. Totesin siinä vaiheessa että pakko päästä omaan rauhaan heti Flown jälkeen.
Seuraavan viikon aloitinkin vanhempien luona, jossa keräilin omia ajatuksia muutaman päivän ajan. Se oli juuri sitä mitä kaipasin ja muistutti minua siitä, että joskus on vain kuunneltava itseään. Jos tarve vaatii, niin kalenterista pitää löytää mahdollisuus raivata tilaa myös itselleen.
Työt alkoivat porrastetusti ja ensimmäiselle leirillekin ehdittiin lähteä. Leirillä sain kunnolla väsyttää itseäni, jolloin Montenegron matka tuntui uudelta lomalta. Lomaviikko töiden keskelle toimi oikein loistavasti, vaikkakin töihin tuntui oudolta palata.
Montenegron reissuista enemmän pääsee lukemaan näistä postauksista:
Matkustaminen Kroatiasta Montenegroon
Kun auto hajosi Bosnia-Hertsegovinan rajalle
