DIY-projekteja

En pidä itseäni varsinaisesti käsityöihmisenä, mutta ajoittain minua puraisee projektikärpänen ja silloin täytyy askarrella, virkata tai muulla tavoin valmistaa jotakin! Usein projektikärpäsen purema kestää n. 2-3 päivää, kunnes motivaatio taas katoaa ja minulla onkin monenmonta keskeneräistä projektia pyörimässä laatikoissa. Vauvaa varten olin kuitenkin jo aiemmin päättänyt valmistaa ihan itse muutamia juttuja, jotka ehdottomasti halusin mutta en tahtonut maksaa niistä maltaita. Avuksi värväsin hyvän ystäväni, jonka käsityötaidot ovat huomattavasti omiani paremmat ja jolta löytyi tietotaidon lisäksi myös tarvittavat välineet – ompelukone ja saumuri.

Ensimmäinen ideani, joka päätyi valmiiksi asti oli vauvanpesä. Halusin vauvalle turvallisen paikan makoilla esim. sohvalla meidän lähellämme ja supersuositut vauvanpesät täyttivät pinterest-tilini ja googlehakuni. Tämä projekti oli vasta-aloittelevalle ompelijalle hieman hankala, mutta olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Myös äitini vakuuttui kyvyistäni niin paljon, että osti minulle syntymäpäivälahjaksi ihan oman ompelukoneen! Valmiista pesästä minulla ei ole tähän hätään kuvaa, mutta eiköhän se tule vilahtamaan blogissa vauvan saavuttua ja pesän päästyä käyttöön.

Viimeisin valmistunut projekti oli vaunuverho, jonka teossa saumuri oli todella kätevä! En ollut koskaan ennen käyttänyt saumuria, hyvä kun edes tiesin mikä se sellainen on! Ostimme vauvaa varten käytettynä aivan ihanat emmaljungan yhdistelmävaunut, joihin sopivan vaunuverhon halusin tehdä itse. Paria eri ohjetta mukaillen ja itse tehdyn kaavan avulla vaunuverhosta tuli aivan täydellinen! Kankaaksi valitsin ohutta 100% puuvillaa, renkaat ovat AddBabyn monitoimirenkaat, jotka tilasin nappikauppa punahilkasta ja sirkkarenkaiksi valitsin prymin 8mm sirkat. Kangas ja sirkkarenkaat ovat Eurokankaasta. Toivottavasti osasin lisätä kuvat niin, että ne näkyvät teillekin… Tämän blogialustan käyttö näköjään kaipaa vielä harjoittelua ja ainakin google chromen kanssa alkaa mennä hermot… 

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

-A-

Perhe DIY Lapset Raskaus ja synnytys

Ensimmäinen

Tämä on ensimmäinen julkinen blogitekstini. Hui, hurjaa.

Olen pienestä asti kirjoittanut tarinoita, muistiinpanoja, listoja ja tekstiviestejä lähes pakonomaisesti. Ajatukseni selkeytyvät aina, kun saan kirjoitettua ne ylös paperille (tai ruudulle). Koulussa opin parhaiten kirjoittamalla muistiinpanoja, ja kokeisiinluvut olivatkin lähinnä omien muistiinpanojeni läpikäymistä. Esiteininä, ja okei vähän myöhemminkin, kirjoitin omaksi ilokseni elämäntapahtumiini perustuvia tarinoita ja lempisarjojeni hahmoja viliseviä fanfictioneita. En kuitenkaan ole koskaan halunnut julkaista kirjoitelmiani. Ajatus siitä että joku muu pääsisi niiden kautta kurkistamaan pääni sisään tuntui pitkään kammottavalta. 

Tämä on kolmas blogini. Ensimmäinen toimitti lähinnä päiväkirjan virkaa lukioaikoinani, ja toinen oli minun ja nykyisen aviomieheni yhteinen blogi, jonka perustimme käsitelläksemme kaukosuhteen myötä heränneitä tunteitamme. Näistä en ole koskaan edes puhunut muille. Miksi siis nyt halusin aloittaa julkisen blogin kirjoittamisen? Olen suuren elämänmuutoksen edessä, meille tulee vauva. Esikoinen. Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta niin odotettu kuin tämä lapsi onkin, olen tajunnut etten tiedä vauva-arjesta yhtään mitään. Lähiaikoina olenkin löytänyt itseni facebookin mammaryhmistä ja internetin blogiviidakoista kurkistelemasta muiden tuoreiden tai odottavien äitien päiden sisään. Pitkään kypsynyt ajatus oman julkisen blogin perustamisesta nosti taas päätään ja nyt minulla oli vihdoin sekä aihe, että motivaatiota kirjoittamiseen.

Bloginimen varasin jo aikaisemmassa vaiheessa raskautta, mutta silloin hektinen päiväkotityöni imi minusta mehut niin tehokkaasti, että jo pelkkä ajatteleminen tuntui välillä liian raskaalta – kirjoittamisesta puhumattakaan! Viime perjantaina suljin työpaikan oven takanani viimeisen kerran muutamaan hetkeen, kun jäin kesälomalle ennen virallisen äitiysloman alkua. Viimeinenkin este blogin tieltä väistyi – nyt minulla on myös aikaa! En lupaa kirjoittaa blogia joka päivä, en ehkä edes joka viikko, mutta lupaan kirjoittaa aina kun saan uuden idean tai kysymyksen mieleeni. Laskettuun aikaani on tänään jäljellä 49 päivää, joiden aikana pitää valmistautua vauvan tuloon. Ja sen jälkeenhän kaikki vasta alkaa!

Tervetuloa jakamaan matkani äitiyteen ja kurkistelemaan pääkoppaani ihan luvan kanssa!

-A-

Perhe Raskaus ja synnytys