Ensimmäinen

Tämä on ensimmäinen julkinen blogitekstini. Hui, hurjaa.

Olen pienestä asti kirjoittanut tarinoita, muistiinpanoja, listoja ja tekstiviestejä lähes pakonomaisesti. Ajatukseni selkeytyvät aina, kun saan kirjoitettua ne ylös paperille (tai ruudulle). Koulussa opin parhaiten kirjoittamalla muistiinpanoja, ja kokeisiinluvut olivatkin lähinnä omien muistiinpanojeni läpikäymistä. Esiteininä, ja okei vähän myöhemminkin, kirjoitin omaksi ilokseni elämäntapahtumiini perustuvia tarinoita ja lempisarjojeni hahmoja viliseviä fanfictioneita. En kuitenkaan ole koskaan halunnut julkaista kirjoitelmiani. Ajatus siitä että joku muu pääsisi niiden kautta kurkistamaan pääni sisään tuntui pitkään kammottavalta. 

Tämä on kolmas blogini. Ensimmäinen toimitti lähinnä päiväkirjan virkaa lukioaikoinani, ja toinen oli minun ja nykyisen aviomieheni yhteinen blogi, jonka perustimme käsitelläksemme kaukosuhteen myötä heränneitä tunteitamme. Näistä en ole koskaan edes puhunut muille. Miksi siis nyt halusin aloittaa julkisen blogin kirjoittamisen? Olen suuren elämänmuutoksen edessä, meille tulee vauva. Esikoinen. Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta niin odotettu kuin tämä lapsi onkin, olen tajunnut etten tiedä vauva-arjesta yhtään mitään. Lähiaikoina olenkin löytänyt itseni facebookin mammaryhmistä ja internetin blogiviidakoista kurkistelemasta muiden tuoreiden tai odottavien äitien päiden sisään. Pitkään kypsynyt ajatus oman julkisen blogin perustamisesta nosti taas päätään ja nyt minulla oli vihdoin sekä aihe, että motivaatiota kirjoittamiseen.

Bloginimen varasin jo aikaisemmassa vaiheessa raskautta, mutta silloin hektinen päiväkotityöni imi minusta mehut niin tehokkaasti, että jo pelkkä ajatteleminen tuntui välillä liian raskaalta – kirjoittamisesta puhumattakaan! Viime perjantaina suljin työpaikan oven takanani viimeisen kerran muutamaan hetkeen, kun jäin kesälomalle ennen virallisen äitiysloman alkua. Viimeinenkin este blogin tieltä väistyi – nyt minulla on myös aikaa! En lupaa kirjoittaa blogia joka päivä, en ehkä edes joka viikko, mutta lupaan kirjoittaa aina kun saan uuden idean tai kysymyksen mieleeni. Laskettuun aikaani on tänään jäljellä 49 päivää, joiden aikana pitää valmistautua vauvan tuloon. Ja sen jälkeenhän kaikki vasta alkaa!

Tervetuloa jakamaan matkani äitiyteen ja kurkistelemaan pääkoppaani ihan luvan kanssa!

-A-