Vedonlyönti

Yhtenä kesäiltana isäni ja minä löimme vetoa siitä, pystynkö pudottamaan painoa 30kg ensi heinäkuuhun mennessä. Rahasumma oli niin houkutteleva, että paiskasin kättä isäni kanssa. Tuumasta toimeen ja sain siskopuoleni kautta kontaktin ravitsemusterapeutille, jonka luokse marssisin heinäkuun lopussa. Kävimme läpi ruokailutottumuksiani ja aktiivisuustasoani, ja teimme sen perusteella suunnitelman. Totuuden aika koitti, kun astuin vaa’alle: en ole koskaan ollut näin painava. Jätän luvut sikseen, ehkä paljastan ne vielä jonakin päivänä.

Ruokailutottumukseni ovat olleet täysin väärät: isoja annoksia, paljon herkkuja ja pitkät ruokailuvälit ovat nostaneet painoani, eikä liikkumattomuus ole auttanut asiaa. Nyt olen alkanut syömään neljä kertaa päivässä: aamupalan, lounaan, päivällisen sekä iltapalan. Välillä syön myös välipalaksi hedelmän, jos tuntuu, että nälkä alkaa yllättämään. Syömistä on siis hirmuisen paljon ja vaatii paljon myös suunnitelmallisuutta: omat eväät töihin tarvitsee tehdä viimeistään edellisenä iltana valmiiksi. Usein syönkin lounaan vasta kotona ja viivytän aamupalan syömistä töissä (työt alkavat jo seitsemältä, mutta loppuvat toisaalta jo yhdeltä). Sanomattakin on selvää, että herkut eivät kuulu ruokavaliooni, vaan ruuan pitää olla puhdasta ja ravintorikasta. Paljon kasviksia, vähän pastaa/riisiä ja lihaa/kalaa. Niksi on annoskoossa: ne pitää pitää suhteellisen pienenä. En varmaan kerro mitään uutta, mitä kaikki eivät jo tiedä. Syöminen ei ole rakettitiedettä, eikä myöskään laihduttaminen. Motivaation ylläpitäminen on se kaikkein vaikein osuus: miksi laihdutan, mitä siitä hyödyn. Kun pitää tavoitteen mielessä, syöminen ja liikkuminenkin sujuvat paremmin.

Olen aina sanonut, että kunhan olen terve lihava, kaikki on hyvin. Nyt en enää sitä ole ollut, vaan terveyshuolet ovat löytäneet tiensä elämääni ja niihin voin vaikuttaa vain laihduttamalla. Selkäkivut, maksa-arvojen kohoaminen, verenpaineen nousu, kolesterolin korkeahkot arvot kiusaavat kropassani ja laihdutus on keino auttaa tai jopa korjata näitä ongelmia. Fyysisten ongelmien lisäksi painonpudotus auttaa kohdallani itsetuntoani kohoamaan ja mielen muuttumaan virkeämmäksi puhumattakaan jaksamisen tasosta, joka nousee hetki hetkeltä. Psykiatri tosin muistutti, että omassa tilanteessani on tärkeää, että muistan syödä tarpeeksi. Jos en tee niin, vaikuttaa se taas negatiivisesti mielenterveyteeni. Tasapainon löytäminen lienee tässäkin se vaikein juttu.

Liikunta (kuten aiemmin todettua) ei ole koskaan ollut lempiasioitani. Nyt olen kuitenkin urheillut melkoisen paljon: kävellyt pitkiä matkoja ja tehnyt lihaskuntoa kotosalla. Verenpaineiden vaihtelun vuoksi minulta on hetkellisesti kielletty korkeasykkeinen liikunta, joten koitan välttää intervallitreenejä, joita jossakin vaiheessa tykkäsin myös tehdä. Nyt vain jatkan rauhallisen liikunnan parissa ja toivotaan, että se riittää painonpudotukseen.

Eilen oli tapaaminen ravitsemusterapeutin kanssa. Jännitti mennä puntarille, vaikka tiesin, että jonkin verran painoa on varmasti jo lähtenyt. Seitsemässä viikossa pudotusta oli tapahtunut 10,5kg. Se tarkoittaa 1,5kg viikossa, mikä on mielestäni hyvä tahti. Lihasmassaa kehossani on hyvin, joten rasvaa pitäisi lähteä vielä runsaasti. Arviolta vielä noin 30kg. Siinä riittää hommaa, ja motivaatiota saa taatusti kaivaa useampaankin otteeseen.