Rakastajat kuin yö ja päivä

Tervetuloa Päivänvalo!

Odotan tapaavani sinut jälleen, tuntematon. Jokin sinussa kiehtoo mieltäni. Aavistuksen verran salaperäinen, rutkasti ystävällinen ja juuri sopivasti vaatimaton. Sain tarpeekseni pröystäilevistä, omakehulle lemuavista yksilöistä.

Sinun silmäsi kimaltelevat kuin kaupungin öiset valot kymppikerroksen suuren lasi-ikkunan läpi katseltuna. Sinun salaisuutesi piilee jossain syvällä.

Se suudelma jonka minulle annoit kauan sitten painautui mieleeni. Siihen sisältyi jotain ujoa, herkkää ja viatonta. Juuri sitä mitä kaipasin kaikkien tuhruisten ja ahdistavien muistojen tilalle. Ihminen tarvitsee hyviä muistoja, jotain kaunista ja puhdasta jonka ottaa esille kipeällä hetkellä tuomaan valoa pimeyteen. Sinä annoit minulle lohdutuksen jota syleilen vieläkin sielussani.

En pidä seksistisistä, likaisista puheista. Haluan inhottavaan ja rumaan menneisyyteeni mahdollisimman paljon etäisyyttä. Haluan elää puhdasta, riippumatonta elämää. Me ihmiset tarvitsemme niin paljon vakuutteluja omasta kelpaamisestamme! Emme halua jäädä yksin, lauman ulkopuolelle. Kuitenkin kannattaa yrittää antaa oman persoonansa puhjeta kukkaan ja luottaa siihen että sen terälehdet saavat tarvitsemansa valon ja ravinnon.

Minun silmissäni sinä näyttäydyt aitona, itsesi tuntevana ja hyväksyvänä miehenä. Kuinka virkistävää vaihtelua!

Toivon että saan tutustua sinuun. Toivon että saan kohdella sinua hyvin.

Yö, sinä melkein nujersit minut

Sinä ehkä kuvittelet elämäni menevän alamäkeä ilman sinua? Voi kunpa tietäisit kuinka reippaasti vointini alkoi kohenemaan heti meidän eromme jälkeen! Synnyin uudelleen, löysin itsestäni sen upean ihmisen jonka sinä niin kovin yritit nujertaa. En osannut kuvitellakaan miten hyvälle maistuu vapaus kaikkien niiden kauheuksien jälkeen joita sinä minulle niin avokätisesti tarjoilit.

Vaan en minä sinua vihaa, ainakaan paljoa. Jo kaksi kertaa olen sytyttänyt sinulle kynttilän kirkossa, ja niin aion tehdä jatkossakin kunnes enää hailakka muisto sinusta viipyy sekunnin murto-osan ajan mielessäni jatkaen matkaa menneisyyden kellastuneeseen kuva-albumiin. 

Rukoilen puolestasi, että oppisit onnellisuutta. Kultaseni, onnellisuutta tarvitsee opetella, ei se tule luoksemme sormia napsauttamalla. Kaikki lähtee siitä että hyväksyy itsensä, hyväksyy omat vajavuutensa, hyväksyy sen että vanhenee ja joku päivä kuolee. Ulkoinen kauneus rapistuu, ainakin se kauneus jonka sinä määrittelet ainoaksi oikeaksi. Mutta sisäinen olo seestyy ajan myötä! Siitä elämässä mielestäni on kyse; kasvaa, kehittyä, tulla onnellisemmaksi. Ulkoiset seikat eivät onnellisuutta lisää kunhan perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, sydänystäväni. Pidä huolta itsestäsi!

Valo voittaa pimeän, aina!

Kuin yö ja päivä, te kaksi rakastani. Minä valitsen päivän. Vaelsin jo pimeässä yössä tarpeeksi kauan. Aamu sarastaa, aurinko paljastaa varovasti ensimmäiset säteensä, pikkuhiljaa uusi lämpö sulattaa huurteisen sydämeni. Elän, hengitän, rakastan, uskallan. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *