Romanttista fiilistelyä :)

Ihmisen kaipaus toisen luo. Siinä on jotain kaunista ja haurasta. Se tunne kun on kohdannut sukulaissielunsa ja muulla ei ole väliä kuin sillä että saa olla hänen lähellään. Yksi sana, yksi kosketus, yksi katse voi saada sydämen sykähtämään onnesta. Loputtomat yöt toisiinsa kietoutuneina, keskustelut jotka ovat yön pimeinä tunteina muuttuneet helliksi kuiskauksiksi, rakastelut joilla ei enää ole alkua tai loppua, nälkä joka ei tyydyty, jano joka haluaa maistaa sinua enemmän ja enemmän…

(Olen parantumaton romantikko. Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan. )

—–

Istun yksin pakkasessa ja kuuntelen, josko vielä kuulisin askeleesi narahtelevan hankea vasten. Kuuntelen, vaan on hiljaista ja tiedän että se on ohi. Et palaa enää.

Poltan loppuun savukkeen. Odotin turhaan puhelua sinulta. 

Olet jossain kaukana, pitämässä hauskaa. Tuskin edes muistat minua enää.

Rakas, minulla on kylmä. Tule lämmittämään palelevia sormiani. Viimeksi meillä oli aivan liian vähän aikaa.

Tiedän että se on mahdotonta, mutta anna minulle vielä yksi hetki rakastaa – nyt uskallan.