Slow Dating

Tämän päivän trendikäsitteitä ovat hidastaminen ja slow life. Voisiko joku ystävällisesti sisällyttää nämä käsitteet myöskin deittailun maailmaan? Tuntuu siltä että ihmisillä on niin kova kiire suorittaa elämää että kaiken pitää tapahtua tehostetusti, aikaa säästelemättä. Paras esimerkki oli viime viikolla kun mies vei minut kotiinsa, malttoi odottaa viisitoista minuuttia ennen kuin kysyi jos hän saa suudella minua. Toiset viisitoista minuuttia ja hän ehdotti makuuhuoneeseen siirtymistä. Ok, olin ymmärtänyt lukea jo aikaisemmin rivien välistä että häntä ei kiinnosta muu kuin seksi, enkä minäkään ole etsimässä mitään sulhaskandidaatteja. Minä en kuitenkaan ole niin kiireinen ihminen ettenkö ehtisi ja haluaisi viettää vähän aikaa juuri tapaamani miehen kanssa ennen kuin hyppään sänkyyn hänen kanssaan.

Vielä kymmenen vuotta sitten mies vei minut elokuviin, ravintolaan, kahvilaan, kaupungille kävelylle. Ovatko ajat muuttuneet vai onko vika minussa? Käyvätkö ihmiset vielä kunnon treffeillä? Ensimmäisillä, toisilla ja kolmansillakin? Vai onko tapana tehdä pika-analyysi siitä miten hyvin tämä ihminen minun tarpeisiini vastaa ja toimia sen analyysin perusteella? Pelkkää seksiä – vaimomatksua – hauskanpitoa – yksinäisyyden lievitystä – mihin kategoriaan tämä ihminen sopii?.

Treffeillä käyminen on hauskaa: saa tutustua uusiin ihmisiin, käydä kivoissa paikoissa, keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Se ei saa olla haudanvakavaa puuhaa jossa ensimmäisen viiden minuutin aikana arvioidaan miten tuo ihminen tuossa minun edessäni voisi minua hyödyttää.

Minä kaipaan niin kovin kunnon treffejä! Minulla ei ole kiire mihinkään. Minä ehdin kyllä käydä kahvilla ja syömässä, baarissa ja kävelyllä, taidenäyttelyssä tai huvipuistossa. Eikä sillä ole väliä vaikka mies ei ole Se oikea. Pääasia että on hauskaa – kiireettömästi.