Karamellitaloja ja kissimirrejä

Terveisiä kaupungista, jossa talot ovat kuin karamelleja, kadunnimet hupsuja ja kissoilla on kissanpäivät. 

Vietin neljä päivää Viron toiseksi suurimmassa kaupungissa Tartossa ja ihastuin täysin. Rento opiskelijakaupunki oli täydellinen paikka viikonloppuloman viettoon. Varsinkin, kun oppaana oli miltei paikallinen viron kieltä taitava kaveri. Tartoon matkustaessani en muistanut edes, miten viroksi sanotaan kiitos ja viimeisenä reissupäivänä hoidin jo kahvila- ja kauppatilanteetkin kokonaan viroksi.

Kuten niillä parhaimmilla kaupunkilomilla, matkan tarkoituksena oli syödä hyvin ja kävellä ympäriinsä. Nälkää en juuri reissun aikana ehtinyt tuntea. Oikeastaan aina kun ähky hieman hellitti, poikkesimme jo seuraavaan kahvilaan. Tiesittekö, että virolaisessa ruokakaupassa myydään valmistiskillä varmaan 50 erilaista jälkiruokaa?

Tartosta parhaiten jäivät mieleen ihanat puutalokaupunginosat. Soppalinnan (Supilinn) kaupunginosassa kadut on nimetty kasvisten mukaan. Kuinka hauskaa olisikaan sanoa asuvansa osoitteessa Herne 6 tai Selleri 7? Värikkäiden puutalojen reunustamilla hiljaisilla kaduilla ihastusta herättivät auringossa kellivät suloiset kissat. En muista monenko talon kohdalla sanoin, että voisin asua tällä, mutta aika monen.

Soppalinnan idyllisestä ilmapiiristä huolimatta lempparikaupunginosani oli Karlova. Taiteilijaopiskelijoiden suosimalla alueella talot olivat vieläkin värikkäämpiä ja hauskempia kuin Soppalinnassa. Sellaisia tosielämän Huvikumpuja. Alueelta löytyi myös ihania putiikkeja, jotka myivät virolaista designia ja vintagea.

Matka Tartoon jäi aivan liian lyhyeksi. Olisin voinut maistaa vielä niin monta Wernerin kakkua, tanssahdella muutaman illan lisää Naiivissa ja ihastella loputtomasti Kutshi Mutshin mielettömiä koruja. Pian takaisin!