Marraskuinen fimopaja

image.jpg

Mistä tunnistaa marraskuun? Siitä, kun miettii, miksi edes vaivautua kulkemaan sateenvarjo kädessä, kun vesi suihkuaa kuitenkin kaikkialta muualta paitsi ylhäältä.

Kun marraskuu masentaa, ei kannata jäädä surkuttelemaan kurjaa kohtaloaan, vaan keksiä kivaa tekemistä sisätiloissa. Pakkasin sunnuntaipäivän ratoksi Fimo-massat laukkuuni ja suuntasin ystävän luokse kyläilemään.

Jo alkaa synkkä marraskuukin näyttää paljon valoisammalta, kun saa eteensä kupillisen teetä ja pinon porkkanamuffinsseja ja tiedossa on monta tuntia kivaa tekemistä ihanien ystävien kanssa.

image.jpg

Fimo-massoilla muovailu on sitten kerrassaan loistavaa puuhaa. Vaikka ei olisi mitään suunnitelmia etukäteen tehtynä, saa vaikka mitä hienoa aikaiseksi, kunhan vain ryhtyy tuumasta toimeen.

Me pyörittelimme monenlaisia helmiä, palluroita, neliöitä ja myhkyröitä, jotka sitten pujotettiin paistamisen jälkeen nahkanyöriin. Hirveän kivaa ja helppoa!

Tai helppoa silloin, jos ei ole turhan tarkka. Massa on nimittäin hetkessä täynnä pieniä karvoja, sormenjälkiä ja painaumia.

Pujotin kaulakoruketjuun myös tuollaisia puoliympyröitä. Litteän ja tasaisen muodon aikaansaaminen onkin sitten vähän haastavampi juttu. Muhkuroilta ei voinut välttyä, mutta kukapa sitä olisi mestari ensiyrittämällä.

Siinä muovaillessa mieleen putkahteli aina vain uusia entistä parempia ideoita, mitä kaikkea massasta voisi tehdä. Pian uudestaan! 

image.jpg

Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *