Tänään vietettiin Kansallista epäonnistumisen päivää. En tiedä teistä, mutta minulle päivä on ollut kaikkea muuta kuin epäonninen. Nimittäin ikuisuuden puikoilla ollut villatakkini on vihdoinkin valmis!

Villatakki on ihanan suuri, pehmeä ja todella lämmin. Juuri täydellinen pukea ensimmäiseksi aamulla, kun herätyskello pirisee epäinhimilliseen aikaan ja maailma tuntuu olevan aivan liian kylmä ja pimeä paikka yhtään mihinkään järkevään toimintaan. Kun pakkaset tulevat, villatakki pääsee näyttämään kyntensä työhuoneen jäätävälle kylmyydelle.

Ensin oli vain kasa lankoja, puikot ja kaksi A4-sivullista neulomismaailman omituista kieltä. Kukapa olisi uskonut, että siitä todella tulee oikea villatakki. Tuntuu kyllä aika uskomattomalta, että on saanut neulottua ihan oikean vaatteen. Niille tiedoksi, jotka eivät ole blogiani aikaisemmin lukeneet, selätin kouluaikaisen neulomiskammoni vasta pari vuotta sitten ja olen tähän mennessä neulonut lähinnä pipoja, huiveja ja lapasia. Villatakki oli suuri harppaus eteenpäin, mutta huomasin, ettei se oikeastaan vaatinut kovinkaan paljon enempää taitoja, ainoastaan vain paljon paljon kärsivällisyyttä.

Usko meinasi loppua parikin kertaa, mutta sinnikkäästi aina vain purin pieleen menneen kohdan, vedin syvään henkeä ja aloitin neulomisen uudelleen. Täytyy myöntää, että viimeiset silaukset tuli tehtyä aika hätiköiden. Jos nyt aloittaisin takin uudelleen, tekisin monta asiaa eri tavalla. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen villatakkini ja seuraavan kanssa olen jo paljon viisaampi.

Pilven reunalla -villatakin ohje on Muita ihania -blogin taitavan Tiinan suunnittelema. Ohjeen voi ostaa Kerän verkkokaupasta. Neuloin villatakin alkuperäisestä ohjeesta poiketen Hjertegarnin Lima-langalla, vitosen puikoilla ja hieman isommalla silmukkamäärällä. Tein hihat sileänä neuleena ja kokopituisina. Nahkaiset napit löytyivät kirppikseltä.

Hip hei ja tervetuloa talvi!

Kuvista kiitos Annalle.